Jos tahdot
Pentuna kirjoittelin kaikenlaisia pikkuaforismeja ylös. Yksi höpsöimmistä ystävyysaiheisista oli tällainen: Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, /jolla on kädessään avain ja lukko. /Niillä se sitoo ystävät yhteen,/ niin kuin maamies pellolla lyhteen. Olen aina ollut onneton hölö, papupata, aina äänessä. Kärsin siitä, etten osaa kuunnella, vaan höpötän koko ajan, jaan elämänkokemuksiani loppumattomasti, miettimättä lainkaan, tahtooko kukaan edes kuulla niitä. Kuuntelemisen jaloa taitoa on pitänyt opettelemalla opetella. Yritän pitää mielessä, ettei hiljaisuutta tarvitse aina täyttää tyhjänpäiväisyyksillä, shit-chatillä ja joustavalla small-talkilla. Punaisen Ristin ensiapuryhmä-harrastus ja siihen(kin) liittyvät henkisen tuen kurssit ovat opettaneet minua kuuntelemaan. Ensiavun antamisessa olen omaksi vahvuudekseni kokenut ihmisten kohtaamisen. Puheliaisuudesta on oma hyötynsä silloin, kun pitää haastatella potilasta, löytää syy avuntarpeeseen. Jos teknisen ensiavun antamisessa joskus on