Naisen arvo
"Tyttö synty, tyhjä synty." Näin sanottiin minun äidilleni, kun hän toi minut synnytyslaitokselta kotiin liki 48 vuotta sitten. Kahden vuoden kuluttua äiti kantoi pirttiin terveen poikalapsen. Keskellä tuvan lattiaa kotiinpalaajia odotti vastavalmistunut kehto ja käsi ojossa onnentoivotukseen valmistautunut vanha isäntä. Tuo pikkuepisodi on monellakin tapaa leimannut koko minun elämääni. Tyttönä minulle asetettiin tiukemmat säännöt ja moraaliarvot, minun odotettiin pitävän huolta nuoremmistani. Yritin täyttää odotukset menestymällä koulussa ja työelämässä, olemalla kiltti. Silti koin, ja koen välillä vieläkin, etten ollut, enkä ole, riittävä. Sukupuoli on yksi syy. Ollessani 19-vuotias synnyinpitäjäni kesäteatterin pitkäaikainen johtaja pyysi minua "Koivu ja tähti" -näytelmän pääosaan, esittämään karjalaistyttöä. Olin jo silloin aivan hassuna teatteriin ja haltioituneena luin käsikirjoituksen. Silloinen sulhaseni ei innostunut asiasta lainkaan. Hän ei kieltänyt minu