Remonttiprinsessa

"Rakastaa... oikein paljon...ihan vähän... ei ollenkaan...oikein paljon... ihan vähän... ei ollenkaan...", tyttö laskee päivänkakkaran terälehtiä. "...oikein paljon... ihan vähän... ei ollenk... että osaa kukka valehdella!" hän puuskahtaa, kun yrtti ei annakaan mieleistä vastausta. Samainen tyttö päätyy lopulta alttarille vihittäväksi nuoren miehen kanssa, miehen, jota tuskin tuntee. Myrskyluodon Maija rakastaa nuoren tytön palolla Magnusta, mutta päätyy vanhempien tahdosta järjestettyyn avioliittoon Jannen kanssa. Ajan saatossa rakkaus kasvaa ja kestää isotkin tyrskyt. Kateeksi käy. Isosti. Maijan tilalla voisi olla joku jasmike, ellinoora tai mikä lie heidi. Ensitreffit alttarilla -tosi-tv -formaatin perusidea lienee se, että ulkopuoliset, pappi ja muut parisuhdeasiantuntijat, valitsevat hakijoiden joukosta toisilleen mätsäävät tyypit. Eräänlainen risteytys Napakymppiä ja järjestettyä avioliittoa, siis. Idea on hyvä, monestihan sen avioliiton pilaa se rakkaudeksi ...

Olen nähnyt sen nyt neljä kertaa, Varkauden Teatterin Leningin jäljillä-farssin. Joka kerta olen nauranut itseni tärviölle, vaikka osa vitseistä hyppää hyvän matkaa hyvän maun väärälle puolelle, läpsii maailmankatsomustanikin korville. Mutta minulla nyt on aina ollutkin vähän normaalia omituisempi huumorintaju, myönnettäköön. Näytelmä on siis farssi, jossa alaston kekkuliukko piilottelee, tai häntä piilotellaan, halkopinon takana. Hurskas ja siveä neiti Nylund kehittelee mitä mielikuvituksellisempia selityksiä märille vaatteille, sylykselle halkoja, tuolilla helmat korvissa seisomiselle. Mitä enemmän hän juttuja kehittelee, sen mutkikkaammaksi tilanteet kehittyvät. Suurta sanomaa ylettömässä juoksentelussa, valehtelussa ja huutamisessa ei ole. Mutta jos kuitenkin...? Rankan työviikon päälle farssi on oivallista aivojen buuttausta, ja jos oikein tarkkaan miettii, se sanomantynkäkin näytelmästä löytyy. Vaihtoehtoinen totuus ja sen julkituominen, sehän se näytelmän perusjuoni on. Hurskas ...