Itsetunnollisia oivalluksia
Tekee naiselliselle itsetunnolle nannaa, kun aikuinen mies juoksemalla juoksee karkuun. Sekin hivelee, kun mies moneen kertaan sanoo pelkäävänsä. Että kun olen niin itsevarma, suorasanainen ja selvästi omat tarpeeni ilmaiseva. Olisinko viehättävämpi, seksikkäämpi, haluttavampi, jos vain nätisti hymyilisin, sarkastisen huumorin unohtaisin, myöntyväisesti nyökkäilisin, vain kumppanini tarpeet tyydyttäisin? En minä itsevarma ole, en ollenkaan, en suorasanainenkaan, mutta tarpeeni tiedän ja ne julkituon. Sillä joojoonainen olen ollut jo, nätisti hymyillyt ja toisen tarpeet tyydyttänyt. Ja mitä siitä seurasi? Minusta tuli kuollut kala, epähaluttava, epänaisellinen, epäkaikki. Sisälläni asuneelta tiikeriltä revittiin kynnet ja hampaat, ujosti orastaneesta naiseudesta nyhdettiin viimeinenkin terälehti. Turhana tunkiolle heitettynä minä kuitenkin kukkaan puhkesin. Nyt tiedän, kuka olen ja mitä elämältä haluan: kynteni teroitan mihin tahdon, naiseuteni annan