Remonttiprinsessa

Tekee naiselliselle itsetunnolle nannaa, kun aikuinen mies juoksemalla juoksee karkuun. Sekin hivelee, kun mies moneen kertaan sanoo pelkäävänsä. Että kun olen niin itsevarma, suorasanainen ja selvästi omat tarpeeni ilmaiseva. Olisinko viehättävämpi, seksikkäämpi, haluttavampi, jos vain nätisti hymyilisin, sarkastisen huumorin unohtaisin, myöntyväisesti nyökkäilisin, vain kumppanini tarpeet tyydyttäisin? En minä itsevarma ole, en ollenkaan, en suorasanainenkaan, mutta tarpeeni tiedän ja ne julkituon. Sillä joojoonainen olen ollut jo, nätisti hymyillyt ja toisen tarpeet tyydyttänyt. Ja mitä siitä seurasi? Minusta tuli kuollut kala, epähaluttava, epänaisellinen, epäkaikki. Sisälläni asuneelta tiikeriltä revittiin kynnet ja hampaat, ujosti orastaneesta naiseudesta nyhdettiin viimeinenkin terälehti. Turhana ...

Olen oppinut tämän kevään aikana sen, että ennakkoluulot kannattaa jättää teatterin narikkaan. Että näytökseen kannattaa suhtautua avoimin mielin, että teatterin huumaan kannattaa heittäyttyä estottomasti ja että uudesta tavasta tehdä teatteria kannattaa nauttia sydämensä kyllyydestä. Ensimmäisen oppitunnin antoi Varkauden Teatterin lastennäytelmä Puluboi. Kävin katsomassa näytelmän ensi-illan teini-ikäisen kuopukseni kanssa. Tytärtäni nolotti lapsellinen intoni osallistua tanssiosuuksiin, mutta hänkin myönsi, yön yli nukuttuaan ja äidin sooloilut unohdettuaan, että "kyllä se näytelmä oikeestaan ihan hyvä oli". Puluboi pohjautuu Veera Salmen lastenkirjoihin. Hahmo on minulle ja kenties myös teini-ikään ehtineelle tyttärelleni tuntematon suuruus. Varkauden Teatterin lastennäytelm...