Remonttiprinsessa

Onko elämä pelkkää syntiä, tuomiota ja kadotusta? Voiko ihminen, jolla on uskonnollinen vakaumus olla mukava ja avarakatseinen? Ovatko kristityn tutuimpia tuntomerkkejä synkkyys ja tiukka pipo? Sopivatko iloinen luonne ja vakavamielinen hengellisyys samaan pakettiin? Saako uskovainen tanssia ja käydä teatterissa? Onko jokainen ihminen minulle samanarvoinen? Miten kohtaan lähimmäisen, joka on sotkenut elämänsä ja kolhinut muidenkin elämää? Muun muassa tällaisia kysymyksiä Varkauden Teatterin Nunnia ja konnia -musikaali minussa herättää. Olen nähnyt musikaalin kahdesti ja aion käydä katsomassa sen vielä kolmannenkin kerran. Ja ehkä neljännenkin. Näytelmässä minua puhuttelee erityisesti päähenkilö Delorisin ja abbedissan tikkuinen suhde. Abbedissa odottaa, että luostarista turvaa hakeva nainen olisi "uskossaan sive...

Aloitin blogikirjoittamisen huhti-toukokuun taitteessa. Pikkupakosta: lähdin opiskelemaan Espanjaan ja opinnot oli helpoin todentaa bloggaamalla. Varsin uskollisesti todentamiskäskyä myös noudatin, kuukauden aikana syntyi kymmenkunta tekstiä. Aihepiirit vaihtelivat opinnoista kulttuuriin ja ruuasta itsetutkiskeluun. Kesäksi kirjoittelu hiljeni, työkiireiksikin hiljaiseloa voisi nimittää. Tai kirjoittajan tulpaksi, tyhjän paperin kammoksi. Runoja syntyi kesälläkin, mutta rohkeus julkaista niitä blogissa uupui. Syksy toi muassaan uusia ajatuksia: Varkauden Teatteri lanseerasi nuorille suunnatun Tähtibloggari-kilpailun. Koska en ole varreltani enää niin nuori, en voi osallistua itse kilpailuun, mutta yhteistyötä teatterin kanssa halusin kovasti tehdä. Lähestyin teatterin väkeä ja nyt Remonttiprinsessa osallistuu omalla keski-ikäisellä panoksellaan teatteriaiheiseenkin b...