Yksin sinun, sinun yksin

Lakanan viikkaaminen on taitolaji. Se yhtäaikainen näpsäytys, veto, laidan kääntö samaan suuntaan ja lopulta taittelu. Harkitut liikkeet, yhtäaikaa. Parisuhdetesti parhaasta päästä.

Ai mistäkö se tuli mieleen? Varkauden Teatterin "Yksin sinusta". Lakanoilla ja niiden viikkaamisella  oli näytelmässä iso rooli.

- Sinä hannaat siinä nykytyskohdassa. Et luota, et ole hommassa mukana.
Puntaroi aviomies.

- Olis niin paljon  helpompaa, kun toinen meistä kuolis.
Tuumaa aviovaimo.

"Yksin sinussa" pohditaan parisuhteen kompastuskiviä, kuten lapsiperheen arkea, surua, uskottomuutta, puhumattomuutta, yhteisen ajan ja kielen puutetta, suvun tabuja, omia tabuja, kipupisteitä. Puhutaan aktiivikököttämisestä eli arjen täyttämisestä toiminnalla ettei vaan tartteis olla puolisoa lähellä, koskettaa  ja - Herran tähden - puhua.

Kun puoliso ostaa äkkilähdön Kreikkaan, vaimo hannaroi, ainakin henkisesti, matkaa vastaan. Kun seksielämää ja läheisyyttä ei ole, matka pelottaa, mutta on niin paljon helpompaa hönkäistä "joo, lähdetään vaan" ja toivoa, ettei matka toteutudukaan. Mies ei ole tehnyt aloitetta petihommiin aikoihin, mutta entäs jos se Kreikka on aloite?

Hyvä pointti. Tietysti, oishan se pitäny naisena oivaltaa, osataanhan sitä lukea rivien välistä merkityksiä sieltäkin, missä merkityksiä ei ole.

Machoiluilta, tilitysilta vai muutenvaanjurotusilta autotallissa kaverin seurassa? Jurotustilitysilta, jossa selviää, että mies(kin) miettii kuolemaa. Sillä mitäpä se mies parhaassa iässä muutakaan ajattelisi, kun se "parasta ennen päivä" meni jo aikaa sitten? Mies harmittelee naisen parisuhteesta puhumisen tarvetta, aina aamuneljältä, tietysti. Että kyllä sitä puhumista jaksais, jos ittekkin sais, mitä tarttee. Sitä kun haluais olla haluttava eikä vaan kotitaloustyökalumonitoimikorjaaja.

Kun kuntosalikaveri kysyy vaimolta,  mitä tämä suhteelta saa, vaimo listaa ekaksi lapset ja miten hyvä isä mies on.
- Ei harrasta romantiikkaa, ei tee kotitöitä, kai teillä sentään seksiä on?
- No ei...
- Maailma on täynnä miehiä. Mitä sinä siltä saat? Onko teidän suhteen ainoat hyvät puolet siinä, että Jari-Matti ei ole juoppo eikä hakkaa sua?
- No joo-o...
- Mieti vähän. Hyvät puolet, huonot puolet, mitä jää viivan alle?

Anna Krogerus on löytänyt monia tuttuja juttuja. Ihan kuin ois piilokameralla seurannut meikäläisen avioliittoa numero yksi ja kaksi. Ensin oltiin niin rakastuneita että, sitten tuli arki, toisessa liitossa lapsiarkikin, ja se rakkaus katosi jonnekin. Toisen arvostus, hellyys, kunnioittaminen, kosketus ja lopulta seksi.

Saunakamarin lattiaremontista kaikki alkoi, sinä kylmänä kesänä. Yksin sinussa pariskunta käy läpi isoja kriisejä  lapsen kuolemasta uskottomuuteen, erkanee toisistaan ja kadottaa läheisyyden. Kunnes lähtee sille matkalle.

Eeva Aitta ja Kari Suhonen tekevät hyvää työtä. Suhosen ilmeikkäät kasvot ja eleet sekä vähän ressukkamainen habitus kuvastavat hyvin parisuhteen labyrintissä seikkailevaa tuppisuusuomalaismiestä. Mies on aivan kujalla, kun nainen puhuu.

Ja kun mies "tuntee" niin, että sylki suusta roiskuu, nainen on kujalla. Oivallisesti Aitta ottaa kopin suomalaisnaisen tavasta käsitellä parisuhdeongelmaa. Puhua ja kuitenkin olla sanomatta mitään olennaista. Lukea miestä ja tajuta, että nyt luetaan kuule ihan väärää kirjaa. Ei sitä suomeksi ainakaan kirjoitettu ole.

Krogeruksen käsikirjoitus on pääsääntöisesti aivan ookoo, eleetön lavastus ja puvustuskin toimivat varsin hyvin. Takaumat ja fantasiat avaavat kyllä pariskunnan tarinaa, mutta kun lavastus tai näyttelijät eivät muutu, mukana pysyminen on haastavaa. Välillä hypätään sairaalaan synnyttämään kohtuun kuollutta vauvaa, juttelemaan kätilölle, nukuttamaan yövalvovaa vauvaa, fantasioimaan saunassa siitä lähiravintolan simpsakasta tarjoilijasta, jutellaan ammoin kuolleelle tädille...

Ohopsansaa. Että menikö jotain ohi?

Absurdein ja epäuskottavin kohta on luulöydös saunakamarin lattian alta ja sen myötä soitettu puhelu poliisille. Sädesieni ja paha kosteusvaurio olisivat eskaloineet parisuhdeongelmat ihan yhtä lailla. Minua häiritsi myös näytelmän turkkamainen tapa käsitellä surua sekä se tasainen, rintalastan alla tuntuva, synkkää tunnelmaa luova kumina.

Mutta kyllä näytelmä katsomassa kannattaa käydä, ehdottomasti. Se sopii niin pariskunnille, eronneille kuin sinkuillekin. Näytelmä pistää miettimään sitä omaa parisuhdetta: mitä teki väärin, jos on eronnut, ja mitä voisi tehdä toisin, jos on parisuhteessa. Puhutaanko ja jos puhutaan, miten puhutaan? Kosketetaanko ja jos kosketetaan, miten kosketetaan? Osataanko olla ja jos osataan, miten osataan?

Lakanan viikkaamisesta on hyvä aloittaa.