Remonttiprinsessa

Tule tähän, lähelle, liki,  kosketuksellasi minut kuumaksi tee. Kiireettömästi.  Ei sanota sanaakaan, annetaan ihon puhua. * * * * *  Tänään olen liian heikko. Kokonainen elämä surua virtaa minussa.  Ole surulleni koti,  suo minulle lohtusi juuri nyt.  Sillä en halua valehdella surua pois, teeskennellä vahvaa. Se palaa, suru,  entistä vahvempana,  ja silloin se lyö polvilleen,  nujertaa. Ole minulle koti.  Ole siinä, hiljaa, kiireetön.  Kosketa, katso minua, lohtu. * * * * *  Ihosi tuntuu sormenpäissä, intohimosi minussa,  parransänkesi kaulalla.  Juuri sinun vierestäsi halusin herätä,  juuri sinua unisena tuijottaa,  ihmetellä iloa, jonka minussa teet.  Tahdon rakastella sinua,  tänään, koko päivän,  varastoon tulevaa varten. Kiireetön olla, tässä, juuri nyt.  Kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Suutele minua ennen kuin lähdet. * * * * *  Nostin parisuhderimaa. Sinun vuoksesi. Ja muuta...

Miehet pitävät autoista. Linjakkaista, kiihtyvistä, kulkevista. Autoa puunataan, huolletaan, korjataan, vahataan, ja joskus sen takia kuumeillaan sairaudeksi asti.  Ja naista verrataan usein autoon. Lienee vähän meistä itsestämmekin kiinni, kohdellaanko meitä kuin Ferraria, Ladaa vai Rolls Roycea.  * * * * *  Vikalistani on pitkä, vuosihuolto tekemättä, määräaikaiskatsastuskin. Mekaanikon tarvitsen, ammattilaisen, sanomaan ääneen, että hyvärunkoinen ikäisekseen, huollettuna luottopeli monivuotinen kumppani, vähäkulutuksinen,  kiihtyy rivakasti,  vie varmasti perille. Ja sanojensa vakuudeksi hän minut huoltaisi,  katsastaisi,  pesisi, puunaisi, tuunaisi, virittäisi.  Hellästi pintaani silittäisi, ajokilometreistä piittaamatta,  ja lommoista, rutuista, ruosteesta.  Vuosimallia ja muotoilua arvostaisi,  testivoittajaksi ylistäisi.