Tunnustuksia ja Tinder-päivityksiä

Pikkuvarvas osui ovenkarmiin, murtui, kynsikin musteni. Pääsi kirosana, toinenkin. Ensiapua poloiselle antaessani sinä juolahdit mieleen. Sinä olit minun sieluni ovenkarmi, osuit liian liki, kolhit minut mustelmille, särjit minut pieniin osiin. Kirosin sinua, itkinkin vähän, mustelmia ja murusia täynnä olin pitkän aikaa, vieläkin pikkuisen sinerrän, hellä ja arka yhdestä kohtaa. Ehkä tulee aika, ettet mieleeni enää nouse, että osaan väistää, välimatkaa ottaa, että paranen kokonaan. * * * * * Me olimme yhteinen syli, syli olimme me. Minä olin sinä, sinä olit minä, olimme meille turva, piilo, pesä, paikka, jonne paeta. Olimme yhdessä läpi tämän kaiken. Olimme satu, jonka minä kirjoitin, toinen todellisuus, utopia, huomisen eilinen. * * * * * Tänään itkin enemmän kuin pitkään aikaan. Itkin ulos kaiken, tai ainakin suurimman osan. Pesin sinutkin pois minusta, kuurasin kunnolla, kuorin orvaskettä myöten. Mutta silti pieneksi ...