Umpiuunona ulkomaille

Passi ja hammasharja. Check. Matkaliput. Check. Työhousut ja -kengät. Check. Sanakirja. Check.
Koepakkasin matkalaukun kahteen kertaan, ja lähtöselvityksessä jännitin, mahtuuko punaiseen matkalaukkuuni sullomani omaisuus 23 kiloon. Ilmeisesti mahtui, koska maksumääräystä lisäpainosta ei tullut.
Edellisestä ulkomaanmatkasta on vierähtänyt liki 20 vuotta. Helsinki-Vantaan lentokentällä tsuppaili vappuyönä varsin orpo vaihtoon lähtijä. Oikea terminaali löytyi helposti, samoin lähtöselvitystiski, mutta ei henkilökuntaa. Lähtöselvitys piti tehdä automaatilla. Se kesti tovin jos toisenkin, vaikka pitäisi olla, ah niin nopeaa ja vaivatonta. Henkilökohtaista palvelua ei mikään automaatti korvaa.
Lähtöselvitysjonossa vaihdoin ajatuksia toisen automaatin kanssa taistelleen kanssa. Naureskelimme, että helpottaisi kummasti, jos tätä harrastaisi useammin. Matkustaminen vaan on rahakasta hommaa.
Kun eteen osuu once in a lifetime opportunity, siihen on tartuttava, oli siihen varaa tai ei. Nyt olen matkalla kohti uusia kokemuksia. Lähtöselvityksen jälkeen jännitän lentoa. Ja sen jälkeen vaihtoa Munchenisssä. Ja sitten on vielä edessä 26 päivää rakennusalan oppia Espanjassa.
Paljon uusia asioita ja ihmisiä.
Odotan niitä innolla.