Laattajakoa

Kirvesmiehen kolmio. Timpurin kolmio. Timpurin jiiri. Suorakulmainen kolmio, joka voidaan tehdä missä vain, milloin vain ja missä mittakaavassa tahansa. Kolmion kateetit ovat kolme ja neljä yksikköä, hypotenuusa viisi. Timpurin kolmio perustuu Pythagoraan lauseeseen. Joka kuuluu: kateettien neliöiden summa on hypotenuusan neliö eli a^2+b^2=c^2. Yleisimmin käytetyn Timpurin jiirin mitat ovat 60 cm, 80 cm ja 100 cm.

Just. Matematiikkaa. Eipä ole hypotenuusat ja neliöt sun muut Remonttiprinsessan vahvinta aluetta. Että pitikin, taas, lähteä lukemaan alaa, johon matemaattiset älynlahjat eivät riitä.

Ja mihin minä sitä timpurin kolmiota tarvitsen? No vaikkapa laattajakoon.

Suoritan parhaillaan talonrakentajan perustutkintoa ja siihen kuuluva työharjoittelujakso päättyi juuri. Suoritin sen kahdessa yksityiskohteessa, työtehtävänä laatoittaminen. Kosketuspintaa laatoittamiseen on tosi, tosi vähän. Pari vuotta sitten laatoitin koulukaverin kanssa hänen keittiönsä välitilan sisustuskivilaatoilla ja tänä syksynä koululla pari seinäkettä ja reilun neliön kokoisen lattialaatan. Tällä kokemuksella lähdin sitten työkohteisiin. Viisas minä.

Ensimmäinen työkohde oli tiiliseinän ylitasoitus ja laatoittaminen. Sen laattajaon miettiminen vielä meni, omat reunaehtonsa kun määritteli alan pienuus. Ensin kokeilin laattajakoa epä-ortodoksisesti "kokonaisella reunasta" -periaatteella. Kolmen laattarivin jälkeen totesin, että eipä käy. Laatat irti ja uudestaan, keskeltä sivuille ja sitten ylöspäin. Hyvä tuli, asiakas oli tyytyväinen. Tuumasi jopa, että "teetköhän sinä nyt liian hyvää?"

Toisessa kohteessa puntarointia riitti sitten paljon, paljon enemmän. Eteisen lattian tasoitus ja laatoitus. Tasoitus sujui hyvin, mutta laattajako vei yöunet. Mietin ja puntaroin, miten saan laatat riittämään ja asettumaan suorakulmaiseen tilaan, jossa on kaksi ovea vastakkain, pienenpienellä virhemarginaalilla.

Piirsin suorakulman, pyöritin ja mittailin sitä kovanonnen timpurin kolmiota. Ei käyny kolmio mun järkeen mitenkään, joten kannoin laattalaatikot eteiseen ja ladoin laatat lattialle. Varaa hukkaan ei ollut yhtään, sekin nosti hikeä niskakuoppaan.

Johtopäätös: aloita ovien kohdalta, tee niiden väliin "käytävä" ja lähde siitä kokonaisilla laatoilla reunoja kohti niin pitkälle kuin  laattoja riittää. Käytä kokonaiset ensin ja pelaa reunat palasilla. Pelkää pahinta ja toivo parasta.

Urakoin laatoituksen isoimman osuuden, kokonaiset laatat, aivan yksin ja oman järjen varassa. Illan hämärtyessä työnantaja tarttui rälläkkään ja jelppi leikkaamaan reunapalat. Yhteistyöllä laatoitus saatiin valmiiksi ja lopputulos kestää (maallikon) katseen.

Työnantaja oli ihana, kun totesi alkuvauhdiksi :  " Kaikki, mitä eteiselle teet, on parempi kuin entinen."  Mielestäni onnistuin kohentamaan tilan toimivaksi. Saumauksen ja listoituksen jälkeen tilasta tuli siisti ja helppohoitoinen.

Aloitin timpurin opinnot elokuussa. Laatoituskeikat keikkuivat selkeästi taitotasoni ylärajoilla, rehellisesti sanottuna osaamiseni ulkopuolella. Mutta niinpä vain laatat sijoilleen asettuivat ja ovat toistaiseksi pysyneet paikoillaankin. Ja kestävät katseen.

Itsetunnolle onnistumiset ovat tehneet ihmeitä. Ja uskon, että nyt olen löytänyt oman alani. Minusta tulee kirvesmies.