Remonttiprinsessa

Oli jotenkin osuvaa, että viimeisenä päivänäni Espanjassa satoi. Ravakasti. Ja ukkosti. Sää kuvasti hyvin päivän mittaan kokemiani tuntemuksia: samaan aikaan tunsin suurta iloa siitä, että näen taas rakkaat tyttäreni ja muut minulle hyvin tärkeät ihmiset, ja samalla tunsin suurta haikeutta ja ikävää Espanjaa ja sinne jääviä uusia ystäviä kohtaan. Tutustuin kuluneen kuukauden aikana aivan ihaniin ihmisiin. Silmät pysyivät vain vaivoin kuivina koulupäivän ja illan aikana. Vuolaat virrat avautuivat majapaikassa, kun luin minulle lähetettyjä lämpimiä whatsup-viestejä. Podin muutamana päivänä aivan sanoinkuvaamatonta  koti-ikävää ja kaipasin tyttäriäni niin, että itkeä tuhrasin pukukopissa. Luokkani tytöt halasivat minua silloin. Halaamisesta tuli meillä tapa ja rutistimme toisiamme usein. Tuli lämmin ja turvallinen olo. Kirjoitin luokalleni pienen puheen, espanjaksi. Sopivaa ajankohtaa puheenpitoon ei kuitenkaan löytynyt, joten laitoin puheen whatsup-viestinä koko ryhmälle. Kiitin ...

Ei Varkaus mikään sisustuksellinen takapajula ole. Otanta on tietysti suppea ja katsantokanta äärimmäisen puolueellinen, mutta väitän, että varkautelaiskodit eivät viihtyisyydessään ja kotoisuudessaan, saati muodikkuudessaan, jää yhtään jälkeen espanjalaiskodeista. Sisustuslehdissä ja -kirjoissa esitellään luksuskoteja, joihin tavallisilla kuolevaisilla ei ei ole varaa. Mutta ihan sitä samaa ikeaa ja made in hongkong -tavaraa löytyy yhtä lailla. Sisustusliikkeissä on laatutavaraa ja sitten sitä vähemmän laadukasta. On rustiikkia, modernia, skandinaavista ja romanttista. Hillittyä ruskeaa ja ronskia punaista. Eikä varkautelaisnuorten tarvitse hävetä pukeutumistakaan: ihan niitä samoja ruotsalaisketjun repaleisia pillifarkkuja ja olkapäät paljastavia napapaitoja täälläkin käytetään. Vaihtelua ka...

Nousen portaita, puuskutan. Niitä on 103, kadulta laskettuna. Rautatieasemalta 43 lisää ja kolme rotvallia päälle. 149 tiedon porrasta. Nousen portaita, puuskutan. Kiirettä ei olisi, mutta kiiruhdan silti. Kunnes minua vastaan tulee etana. Milli milliltä se etenee porrasta eteenpäin. Katselen sitä hetken. Ja opin, että hitaamminkin ehtii. Nousen portaita.

Joillekin asioille on vaikea löytää oikeita sanoja. Lauantaina espanjalaiset ystäväni veivät minut paikkaan, joka hiljensi monellakin tapaa. Lähdimme aamutuimaan liikenteeseen ja ajoimme halki Baskimaan aina Ranskan rajalle ja siitä yli. Matka vei Pyreneille, vuoristoon Ranskan ja Espanjan rajalle, ja siellä Lourdesin kaupunkiin. Lourdes on kaupunki Ranskan lounaisosassa, ja se on yksi tärkeimmistä ja suosituimmista katolisen kirkon pyhiinvaelluskohteista. Matkatoverini kertoivat, että kaupunki on Ranskan toiseksi vierailluin kaupunki Pariisin jälkeen. Ensimmäinen etappi oli Lourdesin linna, historiallinen monumentti ja Pyreneiden suojalinnake. Sen vanhimmat osat ovat vuodelta 778. Linnoituksen muurien sisällä voi tutustua mm. vuoriston eläimistöön, kurkistaa kuninkaalliseen vankilaan sekä tehdä aikamatkan linnan ihmisten elämään. Muurien yli saattoi nähdä...

Sain "kotiläksyksi" käskyn käydä Guggenheimin museossa. Monesti olen museon ohi kävellyt ja sen ulkoisen habituksen kameraani tallentanut, mutta tänään toteutui itse museovisiitti. Kyseessä oli koulun opintomatka. Luokan kanssa asetuimme turistijoukon jatkoksi. Nähtävää oli paljon. Paljon oli sellaista, mitä en taiteeksi mieltäisi, mutta paljon myös sellaista, joka oikeasti ilostutti silmää. Erityisen vaikutuksen teki 1880-luvun pariisilaistaidetta esittelevä vieraileva näyttely. Maria tuumasi minulle illalla, että Guggenheim on titaania, terästä ja lasia. Siis kallis rakennus. "Bilbao", hän naurahti ja pyöritti naurahtaen päätään. Itse rakennus oli näkemisen ja kokemisen arvoinen sisältäkin päin. Teräspalkkeja, betonirakenteita ja lasia, niitä riitti taivaisiin asti. Ja paljon turisteja. Puheensorinasta erotin ...

Olen tähän asti pitänyt kiinni kahdesta periaatteesta: en käytä hissiä enkä mene Mäkkäriin. Onnistumisprosentti on ollut sata. Pyrin siihen että liikun paljon ja syön vielä enemmän. Lopputulema on ollut se, että hame pyörii päällä. Ostatti vyön. Sitäkin pitää käyttää suutarilla, joko teettämässä lisää reikiä tai lyhennyttämässä muuten. Syön kaksi aamupalaa, aamulla kotona kevyemmän, hedelmäpainotteisen, ja koulumatkalla toisen, vähän tukevamman. Jälkimmäinen kattaa kahvin ja espanjalaisen tortillan eli perunamunakkaan leipäpalasen kera. Sillä elää kivasti meillä tutummin lounaana tunnettuun kahvipaussiin. Jonka paikalliset kuittaavat monesti perunalastuilla, naksuilla tai muilla herkuilla. Nuorilla on mukanaan voileipiä, ruokajuomana mehua, impparia tai...

Olen hyvin levoton persoona eikä kuunteleminen koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Täällä on pitänyt pysähtyä ja hiljentyä. Monta kertaa. Ymmärrän espanjaa kohtuullisesti, hitaasti annetut ohjeet uppoavat jo aika hyvin. Vasta-argumentointi tuottaa sitten hieman enemmän hankaluuksia. Mutta niinpä vaan on opittu mikosementtiä hieromaan seinään ja lattiaan sekä melomaan meren aalloilla. Toki tulkkaus englanniksi on ollut suotavaa, mutta hyvillä mielin olen tunneilla voinut olla. Itku ei ole päässyt (vielä) kertaakaan (tunnilla). Perjantaina etsimme luokkahenkeä Plentzian hiekkarannalta ja meren aalloilta. Opettajamme Javi ja Caytano veivät meidät melomaan. Ennen vesille pääsyä kuuntelimme ohjeet ja kuivaharjoittelimme melan käyttöä. Kuten kuvassa näkyy, Pesosen akka kuuntelee keskittyneesti ja korva tarkkana. Märkäpuku istuu kui...

Joskus on päiviä, jolloin oikein mikään ei suju. Tänään oli sellainen päivä. Aamupäivä ei ollut kovin tuottoisa: kiinnitimme kattoon kannakkeita akustolevyjä varten vain huomataksemme, etteivät ne tulee kestämään levyjen painoa. Maanantaina etsitään cyproclevyjen kätköistä ne tukitolpat, joihin kannakkeet olisi alunperinkin pitänyt osuttaa. Huominen päivä on pyhitetty luokkahengelle. Menemme rannalle pelaamaan jalkapalloa/lentopalloa/jotain palloa, melomaan ja tutustumaan toisiimme. Luokkahenki on luokan kirjavuuden huomioon ottaen varsin hyvä. Tietysti joukkoon mahtuu muutama, miten asian nyt somasti ilmaisisi... hankalampi tyyppi, mutta keskimäärin joukkomme on oikein kelpo sakkia. Kaikkien kanssa tulen juttuun ja pystyn tekemään töitäkin. Nuorilla piisasi kustannuksellani lystiä tänään. He pyöritteliv...

Ei tänne lomailem'-aan o'le tul'/'-tu, vaan ihan oikeasti*5-$ opi#'s😆4^$kelemaan ja d₩%£~€€\%£+uuni-#'a puskemaan!-6 "'^$-4-'433"@2#'3 Ensimmäinen viikko -/'-#'😕 -#'# ehkä ihmetelpSlessä ja enemrrmän tai vähemmän 3dé4'# t' oimiessa, mutta tällä viikolla isketään ha##/6,:"^6;6;6666,**,*nskat telanvarteen ihrh#4#3$33'afzfzzffzn tosissaan. Tai mitä Javi ja Caytanorrr3 nyt p:"3$$&-,3äämme menok''#😣#4#dzeddzds/:::;;$3😕😘i Tämä on k#/$aikille vahvoille naisille, jotka odvat käyneet läpi p#'$#-'aljon elämähssä ja *&;6 hengissä! Sano tämä ääneen "Olen vahva, koska olen tuntenut he''ikkouden. Olen myötätunto-6#inen, koska olen kokenut tuskaa. Olen elossa, koska olen taistelija. Olen viisas, koska olen ollut typerä. Voin nauraa, koska olen tuntenut surua,.😷 Voin rakastaa, koska olen tuntenut menetystä." KOPIOI jos olet vahva nainen, jodfyd vjf5zf🙋👸✊ka on selvinnyt myr...

Syystä tai toisesta puhelimeni on suurimman osan aikaa mykkä. Tekstiviestit eivät lähde maailmalle, vaikka tänne päin niitä tulee silloin tällöin. Ystävät hyvät, olette ajatuksissani! Vastaan teille kyllä, tavalla tai toisella, mutta se vie näköjään aikaa. Myös tabletin Wi-Fi -yhteys toimii tosi valikoiden. Syy lienee asetuksissa, mutta ehkä on terveellistäkin olla vähän tavoittamattomissa? Kartasta on tullut tärkeä kaveri, sillä gps-paikannus ei toimi. Itse asiassa se on ollut hyväksi, sillä siten kaupunkiin on tullut tutustuttua aivan  eri näkökulmasta. Kartan avulla olen ottanut suuntaa, kaduilla kuljeskellessani olen pistänyt mieleen maamerkkejä ja niinpä vain olen osannut takaisin kotiin! Nöyryys pitää pitää mielessä, sillä liiallinen itsevarmuus kostautuu varmasti. Sanakirjasta on ta...

Tiedon portaat ovat raskaat nousta, sananmukaisesti. Opinahjooni on noustava monta, monta porrasta, ja ennen kuin on päässyt perille pakarat ovat puuduksissa. Eräs opettaja kertoi, että portaita on 150. Täytyy laskea ne joku päivä, espanjaksi. Sanotaan, että pakko on paras opettaja. Espanjan opiskelussa se pitää todellakin paikkansa. Sanakirja on ollut kovassa käytössä, mutta niinpä vain small talk sujuu! Kankeasti, mutta kuitenkin. Keskustelua on käyty muun muassa Suomen historiasta ja maantieteestä sekä sään vaikutuksesta ruuan hintaan. Ja siinä missä sanat loppuvat otetaan käyttöön elekieli. Eläväisestä luonteesta ja vilkkaasta elehdinnästä (lue: adhd:sta) on täällä iso etu. Koulussa suurin osa asioista opetetaan espanjaksi. Ison osan päivää olen aivan kujalla siitä, mistä puhutaan, mutta kun toimehe...

Sanakirja ja google-kääntäjä ovat tulleet tutuiksi tänään. Luokkatoverini eivät juurikaan osaa englantia  - enkä minä espanjaa, mutta toimehen on tultu! Akustolevyjen runkojen asennus on kansainvälistä hommaa. Huomisesta alkaen entistä kansainvälisempää, sillä joukkomme kasvaa kahdella hollantilaisella opiskelijalla. He eivät osaa espanjaa senkään vertaa kuin minä, näin minulle on kerrottu, joten minusta tulee tulkki hollantilaisten ja espanjalaisten välille. Voi poloisia! Aamulla kävin ostamassa suomalaista seutulippua vastaavan barik-kortin. Sillä voin reissata niin metrolla, junalla kuin bussillakin. Yksi luokkatovereistani neuvoi minua kuinka bussilla liikutaan. Luvassa lienee seikkailuja ympäri Bilbota, sillä kouluni sijaitsee yhden bussinvaihdon päässä majapaikastani. Karttaani on nyt visusti merkitty pysäkki, jolla nousen...

Tyhmää kysymystä ei ole, matkaa tekevän on hyvä muistaa se. Munchenin lentokentällä vaihtoa odottaessani kummastelin, miksi minulle lipussa ilmoitetulla portilla ei parveillut muita matkustajia. Kun lähtöselvitysajan lähestyessä myöskään tietoja lennostani ei läheisiltä näytöiltä löytynyt, minuun iski hätä. Siispä rohkeasti kysymään. Lufthansan lentoemäntä selvitti nopeasti, että odottelin vaihtoani tyystin väärällä portilla ja että minua kaipaillaan siellä oikealla jo. Juosta hölkkäsin helmat korvissa portilta G39 portille G09. Siellä lentoemo ohjasi minut kiivaasti viittoillen kentällä odottelevaan bussiin. Sillä siirryimme kauempana odottelevaan koneeseen. Meitä mattimyöhäisiä oli muitakin, taisipa joku vallan jäädä kyydistä poiskin. Mitä ...