Kauhea nainen

Ripustat pyykit väärin. 
Viikkaat kuivat väärin.
Tiskaat väärin.
Siivoat väärin. 
Pukeudut väärin.
Kamalat huonekalut. 
Hirveä musiikkimaku. 
Typeriä elokuvia sulla. 
Silti muutettiin yhteen. 
Kauhea nainen tuli taloon. 

Pikkuhiljaa sinusta tuli minulle Ken,
muovinen hymy huulilla, 
siistit farkut ja kauluspaita, 
perheautolla Prismaan ja takaisin.
Sisäinen He-Man puree hammasta, 
kunnes yhtenä lauantaina
juo yhden kaljan liikaa.
Kauhea nainen muuttaa pois
seuraavana sunnuntaina,
sinulle jää tyhjä kaksio
täynnä mahdollisuuksia. 

* * * * * 

Minut on kirjoitettu väärään tarinaan.
Olipa kerran ei päättynyt
niinkuin halusin,
he elivät elämänsä
onnellisina loppuun asti -lauseeseen.
Ei ole hyvää haltiatarta,
kaunista prinsessaa, 
prinssiä valkoisella ratsulla,
vain yksinäinen noita-akka
pataansa hämmentää.

Sillä sammakko suuteli prinsessaa,
tyttö noita-akaksi muuttui. 
Hän takaisin prinssessaksi palaa, 
jos yksisarviseksi taiottu prinssi
häntä suutelee.

Elämäni on
yhtä väärää tarinaa,
se onnellinen loppu puuttuu. 
Mutta ei sellaista ole olemassakaan, 
”he elivät onnellisina ikuisesti” -satua.
Elämässä on
ylämäkeä ja alamäkeä,
loivempaa ja jyrkempää.
Jyrkänteitä.
Tiiliseiniä.
Kulisseja. 
"He elivät elämänsä loppuun saakka” -satuun voisi uskoakin. 
Joka sekin on ajoittain vaikeaa.

* * * * *

Ei ole samantekevää,
mitä rakkaillemme sanomme.
Aamupalapöydässä,
päivän tohinoissa,
raskaan työpäivän jälkeen,
maate mennessä.
Sillä entä jos?

Siksi tänään, nyt ja aina,
olet minulle rakas.
Silloinkin olet,
kun kiukustut,
suutut ja huudatkin sen,
et se ihana ja lämmin ja rakastava ole.
Tai jos minä. 

* * * * * 

Nyt alkoi Parisuhteen Hullut Päivät, 
tulisia suudelmia ja kahdenkeskistä aikaa.
Rikotaan arjen rutiinit,
tehdään tiistaina se,
mikä aina jätetään lauantaihin.
Ja tehdään silloin taas. 
Vedetään parisuhteen överit,
kaikki vähän yli:
liikaa ihan kaikkea, 
kosketuksia, 
seksiä, 
pussataan niin että lotina käy.
Sanotaan kaikki ja vieläkin enemmän,
kuunnellaan ja ollaan liki, 
hiplaillaan ja hierotaan, 
ollaan sohvalla varpaat vastakkain. 
Keksitään hassuja lempinimiä, 
hanipöö ja hunajakani vaikka, 
jätetään viesti jääkaapin oveen, 
luvataan, että illalla sitten
- ja aamulla uudestaan... 
Istutaan sylikkän puistonpenkillä, 
sormet sormien lomassa, 
sillä tavalla ihanan ällösti
silmiin tuijotetaan. 
Illalla peiton alla
lämmitetään nenää navassa, 
kokeillaan kutiammeko vielä
samasta kohtaa kuin silloin ennen. 

Ja ne Parisuhteen Hullut Päivät
kestävät tästä illasta eteenpäin
niin pitkään kuin rakkautta riittää, 
joka aamu uudestaan.


 

* * * * * 

Ikikiitollinen olen siitä, että
vanha suola ei janota,
sinusta meni maku ihan kokonaan, 
niin epätoivoinen en ole
ja yksinäisyyttä pelkää,
että samaan vankilaan kaipaisin, 
samoihin kahleisiin, 
saman syyttäjän syytettäväksi, 
tuomarin tuomittavaksi,
teilaajan teilattavaksi, 
pyövelin mestattavaksi.

Ikikiitollinen olen siitä, että
vaihtaa halusit, 
päivitetympään malliin, 
neitseelliseen ja tutkimattomaan kuitenkin, tavallaan. 
Sinun vallanhimosi on
minun pelastukseni. 
Vapaus maistuu makealta, 
hunajaa se on huulillani, 
vaikka yksin olisin elämäni loppuun asti.

* * * * *

Olin hetken säröillä,
vähän kauemmin sirpaleina,
sitten elämän ahjossa uudeksi sulin.
Lasia en ole,
en rautaa,
olen jotain paljon lujempaa.
En minä rikki mene, enää.
Kiveniskun otan vastaan, vaan en halkea.
Taivun, vaan en murru. 
Vahvempi olen ja silti pehmeä, 
lämmin syli sinun siihen tulla. 













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattajakoa

Mutta jos kuitenkin?

Yksin sinun, sinun yksin