Getting old

Ystävä kysyi, löytyisikö minulta ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviä runoja. Kaivelin vanhoja ja loin uusia, samalla hyräillen Beatlesin biisiä "When I'm 64". 

* * * * * 

Meri jatkaa myrskyämistään,
tuuli tuulemistaan,
aurinko nousemistaan.

Liike on pysyvää,
vaikka ihminen toista luulee,
kuolemattomaksi itsensä julistaa,
kieltää väistämättömän. 
Nuorena on kiire aikuiseksi,
aikuisena nuoreksi.

Aika hioo ja silittää särmät,
kalliokin sen tietää.
Hitaamminkin pääsee perille,
ja ilman hoppua maaliin. 

* * * * * 

He löysivät toisensa
elämän ehtoolla,
harmaahapsina he toisensa löysivät.
Eivät piitanneet muista,
mielipiteistä,
sanoista,
aloittivat yhteisen matkan,
elämän mittaisen, 
he sanoivat.
Ryppyinen käsi koskettaa toista,
hellästi sipaisee,
tietäen, että huomenna ehkä
se käsi vieressä on kylmä.
Siksi sipaisee uudestaan, 
jokaisen suonen ja rypyn
mieleensä painaa, 
että muistaisi. 

He löysivät toisensa
puolivälin krouvista, 
elämän oravanpyörästä he toisensa löysivät.
Eivät piitanneet muista, 
mielipiteistä, 
sanoista, 
aloittivat yhteisen matkan, 
elämän mittaisen, 
he sanoivat.
Kiireinen käsi koskettaa toista, 
hellästi sipaisee,
tietäen, että huomenna ehkä
se käsi vieressä on poissa, 
turvaa toisaalta hakee.
Siksi sipaisee uudestaan, 
jokaisen suonen ja lihaksen
mieleensä painaa, 
että muistaisi.

He löysivät toisensa
hiekkalaatikolla,
kurahaalareissa he toisensa löysivät.
Eivät piitanneet muista,
mielipiteistä,
sanoista,
aloittivat yhteisen matkan,
elämän mittaisen, 
he sanoivat.
Hiekkainen käsi koskettaa toista,
hellästi sipaisee,
tietäen, että huomenna ehkä
se käsi vieressä on aikuinen.
Siksi sipaisee uudestaan, 
jokaisen hiekanjyvän ja  tahran
mieleensä painaa, 
että muistaisi.

* * * * * 

Ne lensivät joka vuosi talomme yli,
laskeutuivat metsälammelle.
Kevään airueina ne tulivat,
kaukaa,
terveisensä meille toivat.

Kesällä kaksi kasvoi perheeksi,
joskus kahdella,
joskus enemmällä.
Valkoisina, uljaina,
ne harmaitaan opastivat.

Ne lensivät, joka vuosi,
talomme yli,
koko perhe,
hyvästejä huudellen,
matkalla kauas.

Yhtenä keväänä
talomme yli lensi vain yksi.
Alakuloisesti se terveisensä huusi,
laskeutui lammelle yksin.
Monta vuotta sen jälkeenkin se tuli,
mutta kevät ei enää koskaan
samalta tuntunut.


* * * * *

Ostin kirpparilta vanhan keinutuolin,
lyhytselkäisen,
mutta isopyllyiselle juuri passelin. 
Maali on kulunut sieltä ja täältä, 
jalaksetkin keskeltä kulmille.
Mutta hyvä siinä on keinutella, 
aamukahvit hörppiä,
kissaa samalla silittää.
Mietin, kuinka monta tarinaa
se voisi kertoa, 
eletystä elämästä, 
sen rajallisuudestakin. 
Että kertooko se
minun tarinani jollekulle joskus? 
Kertooko se kuinka kissaa silittäen pelkään, että vanhenen yksin, 
ettei kukaan tule, käy,
istahda seuraksi kupposelle?

* * * * * 

Eletty elämä,
lapset, 
ruuhkavuodet, 
yhdeksästä viiteen, 
eläkkeelle ja lastenlapset. 
Ennen oli kiire,
pussit silmien alla,
närästystä ja tenniskyynärpää, 
ehtikö aina onnellinen olla, 
iloinen, kiitollinen siitä, mitä on? 

Nyt en jaksa, saa
uunia lämmittää, 
pihaa kolata,
nurmikkoa leikata,
kasvimaalle perunaa, 
postilaatikolta lehteä, 
eteisen lamppua vaihtaa. 
Rollaattori, keppi, tukikahva, kaiteet. 
Kaihi, tahdistin, nitrot ja nesteenpoistot. 
Kotihoito käy kolmesti päivässä, 
lapset kerran vuodessa, 
lähikauppa tuo ostokset ovelle,
mutta kukaan ei jää kahville,
kuuntele kanssani radiota,
sanaristikkoa täytä. 
Villatakin laittaisin ja tohvelit, 
mutta kumpaan hihaan ensin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattajakoa

Mutta jos kuitenkin?

Yksin sinun, sinun yksin