Tekstit

Oikea hetki

"Luodaan sulle, Anu,  Tinder-tili!" Näin sanoivat ystäväni minulle juhannuksena. Savusaunan lauteilla he pureutuivat  tekemääni viiden kohdan listaan: 1. Ei saa olla liian nuori. Puumailu ei ole minun juttuni, joten seurustelukumppanini ei saisi olla minua hirveän paljon nuorempi. 2. Ei saa naimisissa. Ukkomiehen kanssa en ruppee millekkään. 3. Ei saa olla köyhä. Hunsvotteja en enää elätä. 4 . Ei saa lopsia nekkuun. Väkivaltaa, sen paremmin fyysistä kuin henkistäkään en aio sietää. 5. Ei saa olla uskoton. En halua olla osa haaremia. Ystäväni puntaroivat, että listani on kohtuullinen, joskin kaipaa työstämistä. Tili jäi luomatta, mutta ajatus jäi itämään. Minua on yllytetty osallistumaan Maajussille morsian -ohjelmaan ja Napakymppiin.  Viiden kohdan listan tuntevat ystäväni haarukoivat tuttavapiiri...

Ilo ja kunnia, mahdollisuus ja suuri seikkailu

Kuva
Varkauden Kauppakamari lanseerasi kevättalvella liikeideakilpailun, Sata uutta leijonaa. Siitä se sitten lähti, Remontti-Ainot, neljän sisustus- ja talonrakennusalaa opiskelevan naisen yritys. Ideamme on tuoda naisia näkyvämmäksi remontointialalla. Teemme kodin pintaremontteja, isompia ja pienempiä. Huomioimme naisnäkökulman niin työvaatteissa, työkaluissa ja tarvikkeissa kuin asiakaspalvelussakin. Kisan aikana Kauppakamarin  ja Uusyrityskeskus Wäläkyn väki tsemppasi ja kannusti kisaan lähteneitä. Kävimme pariinkin otteeseen juttelemassa liikeideasta, markkinoinnista ja liiketoimintasuunnitelmasta eri henkilöiden kanssa. Samaan aikaan suunnittelimme joulukuun alkuun huipentuvaa finaalia. Veret seisauttavaa esitystä, joka voittaisi tuomariston puolelleen. Finaali käytäisiin Leijonan luola -periaatteella; esitämme liikeideamme kolmelle alueen yritysvaikuttajalle, jotka sitten puntaroivat idean mahdollisuudet ja julistaa voittajan. Kuluneen syksyn aikana rakensimme lavasteen, Pömpel...

Laattajakoa

Kirvesmiehen kolmio. Timpurin kolmio. Timpurin jiiri. Suorakulmainen kolmio, joka voidaan tehdä missä vain, milloin vain ja missä mittakaavassa tahansa. Kolmion kateetit ovat kolme ja neljä yksikköä, hypotenuusa viisi. Timpurin kolmio perustuu Pythagoraan lauseeseen. Joka kuuluu: kateettien neliöiden summa on hypotenuusan neliö eli a^2+b^2=c^2. Yleisimmin käytetyn Timpurin jiirin mitat ovat 60 cm, 80 cm ja 100 cm. Just. Matematiikkaa. Eipä ole hypotenuusat ja neliöt sun muut Remonttiprinsessan vahvinta aluetta. Että pitikin, taas, lähteä lukemaan alaa, johon matemaattiset älynlahjat eivät riitä. Ja mihin minä sitä timpurin kolmiota tarvitsen? No vaikkapa laattajakoon. Suoritan parhaillaan talonrakentajan perustutkintoa ja siihen kuuluva työharjoittelujakso päättyi juuri. Suoritin sen kahdessa yksityiskohteessa, työtehtävänä laatoittaminen. Kosketuspintaa l...

Katso ihmistä

Onko elämä pelkkää syntiä, tuomiota ja kadotusta? Voiko ihminen, jolla on uskonnollinen vakaumus olla mukava ja avarakatseinen? Ovatko kristityn tutuimpia tuntomerkkejä synkkyys ja tiukka pipo? Sopivatko iloinen luonne ja vakavamielinen hengellisyys samaan pakettiin? Saako uskovainen tanssia ja käydä teatterissa? Onko jokainen ihminen minulle samanarvoinen? Miten kohtaan lähimmäisen, joka on sotkenut elämänsä ja kolhinut muidenkin elämää? Muun muassa tällaisia kysymyksiä Varkauden Teatterin Nunnia ja konnia -musikaali minussa herättää. Olen nähnyt musikaalin kahdesti ja aion käydä katsomassa sen vielä kolmannenkin kerran. Ja ehkä neljännenkin. Näytelmässä minua puhuttelee erityisesti päähenkilö Delorisin ja abbedissan tikkuinen suhde. Abbedissa odottaa, että luostarista turvaa hakeva nainen olisi "uskossaan sive...

Tyhjän paperin kammoa

Aloitin blogikirjoittamisen huhti-toukokuun taitteessa. Pikkupakosta: lähdin opiskelemaan Espanjaan ja opinnot oli helpoin todentaa bloggaamalla. Varsin uskollisesti todentamiskäskyä myös noudatin, kuukauden aikana syntyi kymmenkunta tekstiä. Aihepiirit vaihtelivat opinnoista kulttuuriin ja ruuasta itsetutkiskeluun. Kesäksi kirjoittelu hiljeni, työkiireiksikin hiljaiseloa voisi nimittää. Tai kirjoittajan tulpaksi, tyhjän paperin kammoksi. Runoja syntyi kesälläkin, mutta rohkeus julkaista niitä blogissa uupui. Syksy toi muassaan uusia ajatuksia: Varkauden Teatteri lanseerasi nuorille suunnatun Tähtibloggari-kilpailun. Koska en ole varreltani enää niin nuori, en voi osallistua itse kilpailuun, mutta yhteistyötä teatterin kanssa halusin kovasti tehdä. Lähestyin teatterin väkeä ja nyt Remonttiprinsessa osallistuu omalla keski-ikäisellä panoksellaan teatteriaiheiseenkin b...

Tiellä tähtiin(kö?)

Minulla on trauma. Pääsykoetrauma. Oli kevät 1991, kirjoitukset juuri takana, tulokset vielä edessä, kun hain Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle. Kosketuspintaa teatterimaailmaan oli koulunäytelmien verran, mutta uskoa ja luuloa omiin kykyihin vaikka muille jakaa. Miten vaikeaa se muka voi olla? Aika vaikeaa se oli: pääsykokeissa olin vain tutiseva hyytelökasa, joka yritti tehdä valitsijoihin vaikutusta savon murteella esitetyllä monologilla. ” Eikö sinulla ole MITÄÄN muuta?” minulta kysyttiin. Oli minulla, Uuno Kailaan ” Tyhmät ja viisaat”. Jonka senkin muistin väärin. Ei liene epäselvää, etten tullut valituksi? Suomen teatteritaivas menetti minussa oivallisen diivan, väitän minä. Halua estradille olisi, paloa esiintyäkin, mutta kukaan ei pyydä minua ja vaatimattomana luonteena en tohdi tyrkyttäyty...

Kympin tyttö

Kuva
Oli jotenkin osuvaa, että viimeisenä päivänäni Espanjassa satoi. Ravakasti. Ja ukkosti. Sää kuvasti hyvin päivän mittaan kokemiani tuntemuksia: samaan aikaan tunsin suurta iloa siitä, että näen taas rakkaat tyttäreni ja muut minulle hyvin tärkeät ihmiset, ja samalla tunsin suurta haikeutta ja ikävää Espanjaa ja sinne jääviä uusia ystäviä kohtaan. Tutustuin kuluneen kuukauden aikana aivan ihaniin ihmisiin. Silmät pysyivät vain vaivoin kuivina koulupäivän ja illan aikana. Vuolaat virrat avautuivat majapaikassa, kun luin minulle lähetettyjä lämpimiä whatsup-viestejä. Podin muutamana päivänä aivan sanoinkuvaamatonta  koti-ikävää ja kaipasin tyttäriäni niin, että itkeä tuhrasin pukukopissa. Luokkani tytöt halasivat minua silloin. Halaamisesta tuli meillä tapa ja rutistimme toisiamme usein. Tuli lämmin ja turvallinen olo. Kirjoitin luokalleni pienen puheen, espanjaksi. Sopivaa ajankohtaa puheenpitoon ei kuitenkaan löytynyt, joten laitoin puheen whatsup-viestinä koko ryhmälle. Kiitin ...