Kohti ääretöntä - ja sen yli!

Sanakirja ja google-kääntäjä ovat tulleet tutuiksi tänään. Luokkatoverini eivät juurikaan osaa englantia  - enkä minä espanjaa, mutta toimehen on tultu! Akustolevyjen runkojen asennus on kansainvälistä hommaa. Huomisesta alkaen entistä kansainvälisempää, sillä joukkomme kasvaa kahdella hollantilaisella opiskelijalla. He eivät osaa espanjaa senkään vertaa kuin minä, näin minulle on kerrottu, joten minusta tulee tulkki hollantilaisten ja espanjalaisten välille. Voi poloisia!
Aamulla kävin ostamassa suomalaista seutulippua vastaavan barik-kortin. Sillä voin reissata niin metrolla, junalla kuin bussillakin. Yksi luokkatovereistani neuvoi minua kuinka bussilla liikutaan. Luvassa lienee seikkailuja ympäri Bilbota, sillä kouluni sijaitsee yhden bussinvaihdon päässä majapaikastani. Karttaani on nyt visusti merkitty pysäkki, jolla nousen kyytiin, jolla vaihdan ja jolla jään pois. Molempiin suuntiin. Ensimmäinen kerta aivan yksin on varmasti mielenkiintoinen kokemus!
Huomenna toimin oppaana hollantilaisille opiskelijoille. Tapaan heidät rautatieasemalla, hankimme heille barik-lipun ja sitten etsimme vielä sen oikean junan...
Aamuisin on nopeampaa mennä kouluun junalla. Bussi on halvempi tapa tutustua kaupunkiin, mutta vaihtoineen konstikkaampi. Ensi viikolla reissaaminen sujunee jo helpommin. Tällä viikolla Bilbaossa seikkailee kolme ummikkoa. Tai varmasti ainakin yksi.
Huomista varten kävin etsimässä sen rautatieaseman. Kartta kourassa tallustin asemalle, pistin reitin visusti mieleeni ja tallustin takaisin. Ja löysin takaisin kotiin.
Tämä reissu on yhtä suurta seikkailua. Kohti ääretöntä ja sen yli!