Kysyvä löytää perille

Tyhmää kysymystä ei ole, matkaa tekevän on hyvä muistaa se.
Munchenin lentokentällä vaihtoa odottaessani kummastelin, miksi minulle lipussa ilmoitetulla portilla ei parveillut muita matkustajia. Kun lähtöselvitysajan lähestyessä myöskään tietoja lennostani ei läheisiltä näytöiltä löytynyt, minuun iski hätä.
Siispä rohkeasti kysymään.
Lufthansan lentoemäntä selvitti nopeasti, että odottelin vaihtoani tyystin väärällä portilla ja että minua kaipaillaan siellä oikealla jo. Juosta hölkkäsin helmat korvissa portilta G39 portille G09. Siellä lentoemo ohjasi minut kiivaasti viittoillen kentällä odottelevaan bussiin. Sillä siirryimme kauempana odottelevaan koneeseen. Meitä mattimyöhäisiä oli muitakin, taisipa joku vallan jäädä kyydistä poiskin.
Mitä opimme tästä? Jos tulee epäilyksen hetki, älä epäröi kysyä.
Turisti saa paljon anteeksi, onneksi.
Matka Bilbaoon sujui ongelmitta, jollei megaluokan päänsärkyä lasketa sellaiseksi. Unenpuute ja huono syöminen kostautuivat ja seuranani oli hetken varsin messevä päätauti. Sen paransivat lämmin vastaanotto ja tuhti kinkkuvoileipä.
Nyt majoittuminen on suoritettu, ensimmäinen kaupunkikierros tehty ja ensimmäinen kolmen ruokalajin lounas nautittu.
Kielimuuri minut majoittavan rouvan ja minun välillä on melkoinen: hän ei osaa englantia ja minun espanjani on luvalla sanoen kehnoa. No, sanakirjan ja elekielen avulla ollaan juttuun tultu. Small talk ei oikein suju, mutta perusasiat selviävät. Sanakirja ja google -kääntäjä ovat parhaita ystäviäni seuraavat viikot.
Kaupunkikierroksellani sain turisti-infosta kartan, jonka avulla alan jossain vaiheessa suunnistaa kaupungilla. Tulevina viikkoina seikkailen ainakin Guggenheimin museossa, Renoir-näyttelyssä ja vanhan kaupungin kapeilla kaduilla.
Huomenna tutustun tulevien viikkojen opinahjooni.  Ja paikallisliikenteeseen.
Paljon tyhmiä kysymyksiä luvassa siis.