Muisti on outo elin

Ihmisen muisti on
tarkoituksenmukainen elin,
se valikoi vain hyvät asiat.
Että muistaisi,
pitää tehdä työtä,
muistella:
kuinka kämmen
hiusten lomaan soutaa,
hellästi sujahtaa niskan taa.

Muisti on
järjellinen elin,
sille on annettava anteeksi,
että se oikoo,
katkoo itsensä
irti kahleista,
raivolla,
syöksyy kohti tuulta.
.
Muisti on
armoton elin,
sellaiset asiat muistaa,
jotka tarttuvat kiinni,
kuinka iho ihoon palaa,
onnen hetki polttaa sen loppuun.
Jäljelle jää ilo,
jäljelle jäät sinä.

Muisti on
julma elin:
se palauttaa kaiken tuskan.
Kuinka menit ohi koskematta,
yön annoit vaipua vihasi ylle,
et pyytänyt anteeksi, kun siihen oli syytä.

Muisti on
hellä elin:
se muistaa,
mitä se haluaa.
Luit sisintäni hetken.
Siksi minulle
olet,
vierellä,
vieressä,
juuri silloin, kun tekee mieli.

*****

Mielivaltaiseen järjestykseen laitetut lauseet, runoksi muuttuneet, ovat peräisin Varkauden Teatterin tämän esityskauden musikaalista "Myrskyluodon Maija".  Itkettävän ihanasta tarinasta rakkaudesta, elämästä, kuolemasta, saamisesta, luopumisesta, vahvuudesta, heikkoudesta.

Pelkäsin, että "Maija" jäisi kahden aiemman näytöskauden helmen, "Kahden kitaran" ja "Nunnien ja konnien" jalkoihin. Että näytelmä olisi liian melankolinen, liian.... jotain liian rankkaa.

Rankka se onkin, mutta juuri sillä puristavan hyvällä tavalla. Sillä, joka saa sinut tuntemaan. Muistamaan.

Muisti on outo elin.