Selviytymisstrategia

Selviydyn kaikesta,
sillä minulla on strategia.
Minä hengitän.
Joka aamu sanon itselleni:
Hengitä.
Sisään, ulos.
Sisään, ulos.
Sisään, ulos.

Ja eräänä päivänä minä huomaan,
ettei minun tarvitse enää sanoa.
Siitä on tullut refleksi,
hengitän muistuttamatta.

Ja kun elämä
lyö minut uudelleen polvilleen,
minä muistutan taas itseäni:
Hengitä.
Sisään, ulos.
Sisään, ulos.
Sisään, ulos.

Jokaisella kerralla
aika lyhenee,
muistuttamisen aika.
Jonain päivänä mikään ei
muserra minua enää,
mikään ei lyö minua polvilleen,
mikään ei estä minua hengittämästä.

Silloin minä olen vahva ja voimakas,
kannan maailmaa harteillani
kuin Atlas,
enkä murhetta mistään tunne.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattajakoa

Kirvesmiehen kolmio. Timpurin kolmio. Timpurin jiiri. Suorakulmainen kolmio, joka voidaan tehdä missä vain, milloin vain ja missä mittakaavassa tahansa. Kolmion kateetit ovat kolme ja neljä yksikköä, hypotenuusa viisi. Timpurin kolmio perustuu Pythagoraan lauseeseen. Joka kuuluu: kateettien neliöiden summa on hypotenuusan neliö eli a^2+b^2=c^2. Yleisimmin käytetyn Timpurin jiirin mitat ovat 60 cm, 80 cm ja 100 cm. Just. Matematiikkaa. Eipä ole hypotenuusat ja neliöt sun muut Remonttiprinsessan vahvinta aluetta. Että pitikin, taas, lähteä lukemaan alaa, johon matemaattiset älynlahjat eivät riitä. Ja mihin minä sitä timpurin kolmiota tarvitsen? No vaikkapa laattajakoon. Suoritan parhaillaan talonrakentajan perustutkintoa ja siihen kuuluva työharjoittelujakso päättyi juuri. Suoritin sen kahdessa yksityiskohteessa, työtehtävänä laatoittaminen. Kosketuspintaa laatoittamiseen on tosi, tosi vähän. Pari vuotta sitten laatoitin koulukaverin kanssa hänen keittiönsä välitilan sisustuskivilaato
Lue lisää

Muisti on outo elin

Ihmisen muisti on tarkoituksenmukainen elin, se valikoi vain hyvät asiat. Että muistaisi, pitää tehdä työtä, muistella: kuinka kämmen hiusten lomaan soutaa, hellästi sujahtaa niskan taa. Muisti on järjellinen elin, sille on annettava anteeksi, että se oikoo, katkoo itsensä irti kahleista, raivolla, syöksyy kohti tuulta. . Muisti on armoton elin, sellaiset asiat muistaa, jotka tarttuvat kiinni, kuinka iho ihoon palaa, onnen hetki polttaa sen loppuun. Jäljelle jää ilo, jäljelle jäät sinä. Muisti on julma elin: se palauttaa kaiken tuskan. Kuinka menit ohi koskematta, yön annoit vaipua vihasi ylle, et pyytänyt anteeksi, kun siihen oli syytä. Muisti on hellä elin: se muistaa, mitä se haluaa. Luit sisintäni hetken. Siksi minulle olet, vierellä, vieressä, juuri silloin, kun tekee mieli. ***** Mielivaltaiseen järjestykseen laitetut lauseet, runoksi muuttuneet, ovat peräisin Varkauden Teatterin tämän esityskauden musikaalista "Myrskyluodon Maija&q
Lue lisää

Mutta jos kuitenkin?

Olen nähnyt sen nyt neljä kertaa, Varkauden Teatterin Leningin jäljillä-farssin. Joka kerta olen nauranut itseni tärviölle, vaikka osa vitseistä hyppää hyvän matkaa hyvän maun väärälle puolelle, läpsii maailmankatsomustanikin korville. Mutta minulla nyt on aina ollutkin vähän normaalia omituisempi huumorintaju, myönnettäköön. Näytelmä on siis farssi, jossa alaston kekkuliukko piilottelee, tai häntä piilotellaan, halkopinon takana. Hurskas ja siveä neiti Nylund kehittelee mitä mielikuvituksellisempia selityksiä märille vaatteille, sylykselle halkoja, tuolilla helmat korvissa seisomiselle. Mitä enemmän hän juttuja kehittelee, sen mutkikkaammaksi tilanteet kehittyvät. Suurta sanomaa ylettömässä juoksentelussa, valehtelussa ja huutamisessa ei ole. Mutta jos kuitenkin...? Rankan työviikon päälle farssi on oivallista aivojen buuttausta, ja jos oikein tarkkaan miettii, se sanomantynkäkin näytelmästä löytyy. Vaihtoehtoinen totuus ja sen julkituominen, sehän se näytelmän perusjuoni on. Hurskas
Lue lisää