Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä

Älä tule paha päivä,

tule hyvä päivä.

Tule ilo, tule onni,

kävele rakkautena sisään.

Älä tule paha päivä,

tule hyvä päivä.

Kaikki sujuu, onnistuu,

lottovoitolta tuntuu elämä.

Älä tule paha päivä,

tule hyvä päivä.

Tule tänään, tule huomenna,

pysy luonani ikuisesti.

* * * * * 

On kuulemma ihan okei

olla surullinen

oikean valinnan jälkeen.

Onko suru suurempi

oikean valinnan jälkeen vai väärän?

Tai huonon?

Onko suru suurempi

kokematta jääneen suhteen suhteen

kuin huonon suhteen suhteen? 

Onko valinta oikea, jos jättää kokematta

vai kokee ja suree? 

Onko se, ihan okei? 

* * * * *

Minä olin alku.

Sinä olit loppu.

Kansien välissä liian monta tyhjää sivua. 

* * * * *

Kunpa minäkin, niinkuin sinä,

osaisin jatkaa matkaa,

taakseni katsomatta,

muistelematta tätä pysäkkiä,

vaihtaisin junaa,

laituria,

reittiä,

määränpäätä

ja matkaseuraa. 

Minä haluaisin olla kuin sinä,

rakastaa leikisti,

antaa vain vähän,

unohtaa,

yhden yön olla, ehkä kaksi, 

sitten lähteä toisen luo,

ilman kyyneliä, 

kipua, 

ikävää, 

ilman muistoa minusta. 

* * * * *

Sinä pelkäät läheisyyttä,

siksi et halua suhdetta.

Silti sinulla on Tinder-tili. 

Minä haluan läheisyyttä,

mutta en halua suhdetta.

Siksi minulla ei ole Tinder-tiliä.

Läheisyyden paradoksi?

* * * * *

Vuosikertaviiniä olen,

vaikka "parasta ennen" meni jo, 

en alelaarin inventaariopoisto, 

en etikaksi hapantunut kotipano.

Maista minussa

suloista ja makeaa

hehkuvaa intohimoa

vahvaa naiseutta

juovuttavaa elämän voimaa.

Humallu.

* * * * *

Minulle olisi riittänyt fb ja fwb,

sinä kuulit, että 

 bf, ❤️4ever ja let's get married.

Minulle olisi riittänyt

tautivapaa ja säännöllinen, 

sinä kuulit, että

samaan osoitteeseen

sinun, minun ja yhteinen.

Minulle olisi riittänyt

perjantaista sunnuntaihin, 

varpaat saman peiton alla,

napa napaa vasten,

sinä kuulit, että

myötä- ja vastamäessä, 

kunnes kuolema meidät erottaa.

Minulle olisi riittänyt hetki, 

sinä kuulit, että

ikuisuus. 

* * * * * 

En itke enää,

en sinun vuoksesi,

enkä muiden.

Suruni ei niin suuri ole,

enää.

Ehkä hienoisella haikeudella

sinua muistelen,

niitä muitakin, 

että joskus jotain tunsin,

kenties jopa rakastin.

Ohimenevää, 

kuin flunssa. 

* * * * * 

Unohdukseen voisin juoda,

viinilasillisen, ehkä kaksi.

Mutta en yksin, enkä humalaan asti.

Istu viereeni, kilistäkäämme,

minä unohtaakseni sinut,

sinä minut.

Aamuun asti ja sitten ei enää.

Tai jos unohduksen kilistäisikin

 yhdellä lasillisella kuohuvaa?

Ihan vain sen muistoksi, mitä oli.

Tai olisi voinut olla. 

Ja sitten ei koskaan enää.

* * * * * 

Ei rakkauden perään itkeä kannata.

Vain heikot ja raukat surevat,

me vahvat ja onnelliset

kurkotamme kohti uutta kevättä,

kukkia ja mehiläisiä,

emme taaksemme katsele,

entistä ikävöi.

Vain heikot ja raukat

hukuttavat ikävänsä viiniin,

humaltuvat murheen määrästä, 

me vahvat ja onnelliset

samppanjalasin kohotamme, 

uusille valloituksille, 

löytöretkille.

Vain heikot ja raukat 

kuihtuvat ja kalpenevat, 

haalistuvat ja unohtuvat,

me vahvat ja onnelliset

rusottavin poskin, 

suudelmista kostein huulin

marssimme voitosta voittoon, 

sankarin vastaanoton saamme, 

laakeriseppeleen

ja nimen valkoiseen marmoriin. 

* * * * * 

 Minä vihaan näitä päiviä,

kun vielä

toivon,

odotan,

että sinä.

Vaikka et koskaan,

ikinä ennenkään, 

mitään.

Silti vieläkin

toivon ja odotan,

että sinä. 

* * * * * 

Ehkä tänään on se päivä,

että pääsen sinusta yli,

unohdan.

Yritin muistella sinua,

sitä vähää yhteistä meitä,

itkeäkin yritin.

Mutta et sinä tullut,

kuvana minuun,

muistona,

minään. 

Ajopuu olet minulle,

pinnan alle painumassa,

vettyneenä vajoamassa pohjamutiin.

Kurkota vielä kerran, kaksi, 

kolistele köliäni, 

kun kohti uutta satamaa seilaan,

että muistaisin sinut unohtaa. 

* * * * *

Älä luule, että sinä olet syy,

miksi olen yksin,

että jälkeesi ei ole tullut muita.

Että elämässäni en eteenpäin pääse,

katson vain meitä ja ikävöin. 

Että suren, koska sinä olet mennyt, 

löytänyt monta uutta. 

Että sinua yhä rakastan,

sinusta unta näen,

etten ketään toista siksi löydä.

Uutta sinua, tai parempaa.

Älä luule, että sinä ole syy. 

Sinä olet seuraus.

Minä odotan. 

Jotain uutta ja varmasti parempaa. 

* * * * * 

Kuin kutsumaton vieras sinä tulit, 

pyytämättä ja yllättäen, 

ilman lupaa asetuit minuun. 

Ja sitten kun lähdit, 

minä minua tuuletin, kauan, kauan. 

Tiedän, ettet ikävöinyt,

et ajatellutkaan, 

silti pitkään toivoin, 

mieleni majakassa lamppua poltin, 

että näkisit tulla, kuitenkin.

Olen vihainen itselleni.

Olen vihainen, koska olen sinussa jumissa.

Että sinä päästit minusta irti

jo kauan sitten, 

jos koskaan kiinni kunnolla piditkään.

Sinä olit se, joka lopetti meidät,

se, joka ei lähelle halunnut päästää, 

joka ei tarpeeksi välittänyt edes yrittää.

Ja minä mieleni majakassa

lamppua poltan,

että näkisit tulla, kuitenkin. 

* * * * *

Ihmemiesten ykkösluokka

puuskutti ohi jo, 

minä asemalla vilkuttelen, 

väärällä laiturilla. 

Kyynikko istuu toisella olkapäällä, 

skeptikko toisella, 

sinne meni, suuri rakkaus, ilkkuvat.

Deittailuhomma sylettää,

kun kaikki on vaan tinderiä, tinderiä,

somea ja muuta sontaa.

Rehti treffailu ja rakkauskirjeet,

hissuksiin ja vähitellen tutuksi, 

vanhanaikasta se on nykymiehille. 

Vaikka juuri se ois ihan best ja parasta, 

leffassa samasta pussista irttareita. 

* * * * * *