Tell me lies, tell me sweet little lies...

Kävin sitten kattomassa sen "Vaimoni Mauricen", kolmannen kerran. Oli pakko, kun jäi vaivaamaan, että miksi minun on siitä näytelmästä niin vaikea kirjoittaa. Nyt minä keksin sen. Tai siis jo kolme viikkoa sitten, mutta sanoittaa osaan sen vasta nyt. 

Näytelmä kertoo valehtelusta, kiristämisestä, pettämisestä, vääristä valinnoista. George valehtelee kaikille: vaimolleen, rakastajattarelleen, rakastajattaren miehelle ja kaikkein eniten itselleen. Kun hirmuinen prinsessa- ja peruukkihärdelli viimein rauhottuu, arabialainen lammaspata on se taikasana, joka avaa ammattivalehtelijan silmät. Ehkä asiaan vaikuttaa omalla tavallaan myös Mauricen kiihkeä suudelma, mutta aito arabialainen lammaspata kuorii heteromiehestä esiin jotain muuta.

Mietin monta aikaa, oliko se lopultakaan se lammaspata se syy? Josko se olikin seuraus? Että George tiesi aina, mutta että oli helpompaa valehdella ja pysyä kaapissa kuin olla aidosti oma itsensä. Tarvittiin  lapsenomaisen rehellinen Maurice lammaspatoineen kuorimaan patologisesta valehtelijasta jotain muuta. Arvoitukseksihan jää, muuttuuko George, mutta olisi mukava ajatella, että muuttuu. Naistenmies-George oli vastenmielinen lurjus. Vastenmielinen eniten ehkä juurikin siksi, että tunnistan hahmossa liikaa oman elämäni georgeja. 

Makea valhe on suloisempaa kuin kitkerä totuus, hunajaan hukkuminen auvoisempaa kuin etikkaan. Tell me lies, tell sweet little lies. 

* * * * 

Sinä lupasit paljon ja monenlaista,

pieniä asioita ja isoja,

mutta yhtäkään niistä et pitänyt.

Et edes muista, mitä lupasit,

ne vain lipsahtivat huuliltasi,

sinulle yhdentekevät,

minulle tärkeät sanat.

Minä odotin, toivoin

ja lopulta en enää kumpaakaan.

Yllättynyt enemmän olisin, 

jos joku, kukaan, koskaan

samat toiveet toteuttaisi.

 * * * * * 

Valhe on suloisempaa kuin totuus, 

olen yksin

ja ensimmäinen kevääni

on kukkinut jo.

Silti sydämeni

on yhä nuori, 

värisee sinut nähdessään. 

Ei ole kulunut ainoatakaan päivää,

jolloin en olisi

kuiskannut tuuleen nimeäsi,

ääneen huutanut sinua, 

jokaisen pääskysen mukana

tervehdystäni lähettänyt, 

joka aamu herännyt

nimesi huulillani.

Pysähdy virta juoksussasi, 

vesi lakkaa virtaamasta,

sillä tämä hetki on hyvä. 

Älä kulu,

aika, 

ettei tämä hetki koskaan ohitse menisi.

(mukaelma Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläisen rakkaudentunnustuksesta Meritille) 

* * * * *

Liian kauan meni ymmärtää, 

etten ole tarpeeksi sinulle,

oikeanlainen,

muottiisi sopiva, 

kiiltokuva.

Asettamasi riman alitin, 

vaikka kaikkeni yritin,

itseltänikin katosin, 

Rehellisyys vapauttaa,

parisuhdedopingtestissä

kun aidoksi rupeaa, 

ja kulissit kaataa. 

Siis kaikkea hyvää ja voi hyvin.

Toivottavasti löydät sellaisen,

joka kaikki odotuksesi täyttää, 

nekin, jotka tuuliviirin lailla

suuntaa alati vaihtavat.

Ja ehkä minäkin sellaisen löydän,

jolle minä minuna kelpaan,

joka aitoa minua arvostaa,

jonka sylissä mitkään puhurit

eivät missään tunnu. 

* * * * 

Mietin sinua aina joskus.

Sitä, kuinka kuinka rikki

sanoit olevasi,

tunneimuri,

joka antaa vähän ja ottaa kaiken.

Sitä, kuinka lempeä olin,

hyvä olkapää

ja muutenkin antelias.

Sitäkin mietin, että

oliko se seksi lopultakaan niin hyvää,

olitko sittenkään niin herttainen

tai niin rikki kuin annoit ymmärtää.

Että jos kuitenkin olit vain

auervaara, dracula ja alien.

Selvyyden haluaisin, olitko. 

* * * * *

Minä rakastuin,

tohdin sen nyt myöntää,

ihmiseen, joka otti kaiken

ja antoi takaisin vain murusia.

Jos niitäkään.

Ei vastannut kirjeisiin,

ei löytänyt aikaa minulle,

olkapäätä tarjonnut, kun sitä tarvitsin.

Itkin, paljon, annoin itselleni luvan.

Nyt en enää,

vaikka sattuu ja vieläkin rakastan.

Tai luulen niin.

Sillä siitä on aikaa,

kun viimeksi rakkauden vuoksi itkin.

Menetettyä olen surrut,

maallistakin,

sitä, mitä olisi voinut olla

elämän loppuun asti,

mutta sydänsurua?

Hetken vielä, huomisen ehkä. 

* * * * * 

Jos sen Tinder-tilin loisi, 

niin mitkähän mahtaisi 

sen plussat ja miinukset olla? 

Plussaa ehkä se, että 

seuraa voisi löytyä,

vakavasti otettavaakin. 

Miinusta taatusti se, 

että pettäjiä ja valehtelijoita

ovat kaikki tyynni. 

Eroaako Tinderin plussat ja miinukset baaritiskin plussista ja miinuksista?

Eipä juuri:

tarjonta on yhtä laadukasta ja luotettavaa. 

* * * * * 

On turvallisempaa hymähtää,

hymyillä vinosti

ja olkaa kohauttaa,

ehkä kainosti kiittää,

kuin uskoa,

nähdä itse sama.

On helpompaa olla immuuni, 

ohittaa

ja silmät ummistaa, 

ehkä viileästi naurahtaa, 

kuin olla, 

näyttää. 

Sillä jos uskoisin ja näkisin, 

olisin ja näyttäisin, 

päästäisin jonkun liian liki. 

* * * * * 

Älä aliarvioi

hyvin kirjoitetun rakkauskirjeen

voimaa.

Tartu kynään ja kirjoita,

kuinka tärkeä hän on,

mitä tunnet, 

toivot, 

haluat.

Jos hän tuntee samoin,

hän vastaa,

kuinka tärkeä olet, 

ja teillä alkaa jotain hyvää. 

Jollei hän tunne samoin, 

hän ei koskaan kirjoita takaisin, 

edes kohteliaisuuttaan kirjeestä kiitä. 

Silloin tiedät ainakin sen,

ettei hän ole kyyneltesi arvoinen, 

että voit lähteä kohti uutta, 

parempaa. 

* * * * * 

Minä pelkään katsoa

sinua suoraan silmiin.

En siksi, että minulla jotain salattavaa olisi,

vaan siksi, että pelkään näkeväni niissä

oman itseni,

oman toivoni, 

omat pelkoni, 

omat tunteeni, 

heijastumana, 

jonain, jota oikeasti ei ole.

Siksi on helpompaa katsoa sinua

ripsien alta,

luvaten jotain, 

jota oikeasti ei ole. 

* * * * * 

Minä arvostan sitä,

että olet sen verran suora ja rehellinen, 

että hyvästä seksistä ja muusta huolimatta olen vain kaveri.

Kipeältä se tuntuu, 

myönnän sen,

enemmänkin voisin olla. 

Mutta pärjään minä näinkin, 

satunnaisuus tutun kanssa on enemmän

kuin yksi yö uuden tuttavuuden. 

Ja sitten kun sitäkään ei ole, 

en minä siihenkään kuole. 

* * * * * 

Välitilinpäätöstä teen,

sinusta.

Debet ja credit käytössä ovat,

plussia ja miinuksia vertailen. 

Vielä hetki sitten

olit kannattava sijoitus, 

shorttaamisen arvoinen riski,

sitten ruletin kuulaksi muutuit, 

arvaamattomaksi, 

onnenkantamoiseksi. 

Tilinpäätökseen viivan alle

enemmän plussaa haluan. 

En rippeitä ja pikkupennosia, 

vaan ison voiton, 

kunnon korolla.

Uhkapeliin en antaudu enää, 

en edes sinun vuoksesi.

* * * * * 

En halua olla viimeinen lomakohde,

halpa hotelli, 

ohikulkumatkan pikapano. 

En halua olla välivaihe, 

hätävara, 

viimeinen vaihtoehto. 

Mutta en halua olla

henkilökohtainen pelastajakaan, 

iankaikkinen olkapää, 

kiinnikasvanut laastari. 

Jotain siltä ja väliltä voin olla, 

silloin tällöin, toisinaan. 

Ja jos pyydän, 

sinäkin minulle. 

* * * * * 

Sanoin, etten halua parisuhdetta.

Valehtelin.

Tai en oikeastaan:

silloin, kun sanoin niin, en halunnut.

Nyt haluan, että me olemme me.

Ei niin, että yhteen muutetaan,

sukista ja alushousuista lattialla

en halua kanssasi tapella,

vaan niin, että me ollaan me,

ei ole muita.

Minä soitan sinulle, sinä minulle,

joskus kirjeen toisillemme kirjoitamme,

kun oikein ikävä tulee,

ja kun kalenterimme sen sallii,

naamatusten näemme.

Minä olen sinulle suojakilpi, 

sinä minulle enemmän kuin kesäkolli.

Kuinka pitkään, 

se riippuu siitä, 

kuinka kauan suojaa tarvitset, 

kuinka kauan kesä kestää. 

* * * * * 

Ei se haittaa,

jos pelkäät ja pakenet.

Ei se haittaa,

jos et samaa tunne, halua.

Ei se haittaa,

jos sanot sen,

ei sekään, jos et.

Vähän aikaa se sattuisi,

kirvelisi, 

mutta ei se ikuiseksi tuskaksi minuun jäisi.

Näitä tulee ja menee,

rakkauksia,

onnellisia tarinoita ja sitten niitä "ei niin" .

Ajallaan ne muuttuvat,

suhteeksi,

muistoksi, 

kokoelmaksi elämän oppitunteja.

Siksi ei haittaa, jos.