Miten näet itsesi, miten sinut nähdään?

Millaisena minä näen itseni nyt? 

Minulla on diagnosoitu seuraavaa:

olen erittäin seksikäs

hyvännäköinen

ja se tarttuu hyvin voimakkaasti.

Rokotetta ei ole.

Olen erittäin kuuma,

niin hottis, että Kemppikin sulaa,

niin kaunis, että Milon Venus vihreäksi muuttuu,

niin älykäs, että Eistein suhteellisuutensa kadottaa.

Tänään kaikkea tuota,

huomenna vieläkin enemmän.

* * * * * 

Ei seksikkyys ole

jotain, joka puetaan päälle,

miten käyttäydytään. 

Se on mielentila,

tunne, että viihtyy itsessään. 

Kun sinä itse näet sen, 

hehkut, palat, puhkeat kukkaan.

Ja kun sen teet, 

pysäyttämätön olet, 

käännät päät, 

huumaat ja hurmaat kenet tahdot. 

* * * * *

Vikalistani on pitkä,

vuosihuolto tekemättä,

määräaikaiskatsastuskin.

Mekaanikon tarvitsen,

ammattilaisen,

sanomaan ääneen,

että hyvärunkoinen ikäisekseen,

huollettuna luottopeli

monivuotinen kumppani,

vähäkulutuksinen, 

kiihtyy rivakasti, 

vie varmasti perille.

Ja sanojensa vakuudeksi hän

minut huoltaisi, 

katsastaisi, 

pesisi, puunaisi, tuunaisi, virittäisi. 

Hellästi pintaani silittäisi,

ajokilometreistä piittaamatta, 

ja lommoista, rutuista, ruosteesta. 

Vuosimallia ja muotoilua arvostaisi, 

testivoittajaksi ylistäisi. 

* * * * *

Millaisena vihamieheni näkee minut nyt? 

Sinulla olis tosi kauniit silmät,

jos olisit poika.

Minä jo, että kuka uusi ja kaunis poika meidän kouluun,

mutta se olitkin sitten

sinä.

Sinulle ei kelpaa mikään,

kaikki on tehtävä niinkuin sinä sanot,

ja jos ei, niin itket.

Sinä olet kaikki,

muut ei mitään,

sinä.

Sinä luulet, että olet pomopäällikköjohtajanaaras,

se rationaalinen toimija täällä.

Keskity vaan omiin hommiisi,

jätä työnjohtaminen muille,

sinä.

* * * * * 

Millaisena salainen ihalijani näkee minut nyt? 

Se on äänekäs ihminen, puhhuu paljon ja isosti. Mutta ilonen ja ystävällinen, pittää kurin taakotuvassa, ja työmuallakii, vaekkei niin tarviis. Se raahottelloo, jos jutut männöö liian levottomaks, hästäkmiituu!, vuan ossoo se itekkii, taputtelloo pyllylle joskus. Olj ollu puarissa viikonloppuna, tuuriki käyny. Hyvä, että olj, kyllä tuommosella rotunaesella pittää tuurj käävväkkii. Olj suanu jonnii nuoren vesselin matkaasa, kun olj lyöny käsjlaakusta koorallisen kortsuja tiskille, ja käsjraavat. Että täätettä näehin, kiitos! Olj ollu kuulemma iha jaksavaenen vesseli.

Minä oun tämmöne hilijane mies, mahhooki on, ja tupakkoo poltan. Se on sanonu, ettei tupakkamiehistä piittoo, ja se tykkee nuoremmista, semmosista urheileelijapoekasista. Ee se tämmösestä keski-ikäsestä karvanuamasta piittoo pätkeekää.

Suklaastakkii se tykkee. Olj tosj ilonen siitä Sinisestä, jonka sen paekalle taakotuvalla laetoen. Sano, että ”ihana yllätys! Rakastan sitä ihanata, joka juuri tänään, tähän tuskaan, tämän!” Mutta ee se minua, oekeesti.

* * * * *

Millaisena sinä näet itsesi tänään? Millaisena haluat sinut nähtävän? 

Minä mietin,

mikä minussa on vikana,

en kelpaa,

en ole riittävä.

Pitkään sitä mietin,

kun rakkaus loppui

tai sitä ei koskaan ollutkaan.

Sitten ajattelin,

että entäs jos

minussa ei olekaan

mitään vikaa,

minä kelpaan ja

minussa on riittävästi,

niille toisille vaan ihan liikaa.

Liian kova luu kaluta,

liian kuuma käsitellä

liian paljon minua.

Minulle minä olen juuri oikeanlainen.

Ja seuraavalle,

jota rakastan, 

en ole liikaa,

olen juuri sopiva.