Kurssimuutoksia

Ei Varkaus mikään sisustuksellinen takapajula ole. Otanta on tietysti suppea ja katsantokanta äärimmäisen puolueellinen, mutta väitän, että varkautelaiskodit eivät viihtyisyydessään ja kotoisuudessaan, saati muodikkuudessaan, jää yhtään jälkeen espanjalaiskodeista.
Sisustuslehdissä ja -kirjoissa esitellään luksuskoteja, joihin tavallisilla kuolevaisilla ei ei ole varaa. Mutta ihan sitä samaa ikeaa ja made in hongkong -tavaraa löytyy yhtä lailla. Sisustusliikkeissä on laatutavaraa ja sitten sitä vähemmän laadukasta. On rustiikkia, modernia, skandinaavista ja romanttista. Hillittyä ruskeaa ja ronskia punaista.
Eikä varkautelaisnuorten tarvitse hävetä pukeutumistakaan: ihan niitä samoja ruotsalaisketjun repaleisia pillifarkkuja ja olkapäät paljastavia napapaitoja täälläkin käytetään. Vaihtelua katukuvaan tuovat kiinalaispuotien halpisvaatteet ja tyyriiden merkkiliikkeiden tarjonta.
Suurin ero niin asumisessa, pukeutumisessa kuin elämänasenteessakin on ehkä siinä, että täällä ei sulauduta tapettiin. Täällä ei kursailla eikä olla tylsyyteen asti vaatimattomia. Ei. Täällä ollaan ylpeitä omasta kulttuurista, omasta historiasta ja omista juurista. Täällä kuljetaan pää oikealla tavalla pystyssä ja kohdataan vastoinkäymiset silmästä silmään. Täällä ei puristeta nyrkkiä taskussa ja purra hammasta, vaan annetaan tunteiden näkyä ja kuulua.
Kuukausi on surkean lyhyt aika tehdä  johtopäätöksiä espanjalaisesta elämänmenosta, mutta omaan elämään siinäkin ajassa voi pienen kurssimuutoksen tehdä. Ammatillisesti tämä reissu ei ehkä antanut kovin paljon, mutta kokemuksellisesti senkin edestä. Uusia ihmisiä, uusia asioita, isolla kädellä.
Espanjan kielen kannalta reissu jäi osaltani vähän kevyeksi, mutta englanti sentään vahvistui. Tai ehkä espanjankin suhteen opin enemmän kuin uskonkaan? Täällä puhutaan nopeasti ja paljon, joten tällaisen ujon ja hiljaisen on paha lähteä verbaaliseen vääntöön tankeroespanjalla.
Opin liikkumaan bussilla ja metrolla, kulkemaan kaupungilla ilman karttaa.
Opin kärsivällisyyttä. Opin odottamaan. Opin olemaan hiljaa ja kuuntelemaan.
Pinnani piteni, kiroileminen loppui tyystin, suklaa-addiktioni parani.
Tulen toimeen eri kansallisuuksien ja erilaisten ihmisten  kanssa, löydän paikkani hyvinkin kansainvälisestä työyhteisöstä ja sulaudun eri kulttuuriin
Ansioluettelossa kaikki tuo edellä mainittu ei kummoiselta näytä eikä sillä pääse työhaastatteluunkaan, mutta psyykkisen kapasiteetin kannalta kaikki on pelkkää plussaa. Ehkä täältä kotiutuu hieman erilaisempi nainen kuin mitä tänne tuli? Itsevarmempi, viisaampi, sopivalla tavalla ylpeämpi, rohkeampi, kannustavampi, empaattisempi, naisellisempi? Ehkä.
Tapettiin sulautuminen on joka tapauksessa vaikeampaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laattajakoa

Mutta jos kuitenkin?

Muisti on outo elin