Kuuntele ja opi

Olen hyvin levoton persoona eikä kuunteleminen koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Täällä on pitänyt pysähtyä ja hiljentyä. Monta kertaa.
Ymmärrän espanjaa kohtuullisesti, hitaasti annetut ohjeet uppoavat jo aika hyvin. Vasta-argumentointi tuottaa sitten hieman enemmän hankaluuksia. Mutta niinpä vaan on opittu mikosementtiä hieromaan seinään ja lattiaan sekä melomaan meren aalloilla. Toki tulkkaus englanniksi on ollut suotavaa, mutta hyvillä mielin olen tunneilla voinut olla. Itku ei ole päässyt (vielä) kertaakaan (tunnilla).
Perjantaina etsimme luokkahenkeä Plentzian hiekkarannalta ja meren aalloilta. Opettajamme Javi ja Caytano veivät meidät melomaan. Ennen vesille pääsyä kuuntelimme ohjeet ja kuivaharjoittelimme melan käyttöä. Kuten kuvassa näkyy, Pesosen akka kuuntelee keskittyneesti ja korva tarkkana. Märkäpuku istuu kuin sukka ja tukka on tutusti törröllään.
Itse melontareissu meni oikein mukavasti. Muutama harmaa hius ja harmistuksen henkäys päivän aikana pääsi, kun hormoneja puhkuvat teinipojat höpsäkehtelivät oikein urakalla, mutta muuten päivä oli oikein kiva. Ymmärtääkseni meloimme niissä maisemissa, joissa Game of Thores -sarjaa on kuvattu. Komeat olivat maisemat.
Päivän lopuksi raahauduin vielä iltatunnille, jolla Javi opasti mikrosementoinnin toista vaihetta. Hän esitteli seikkaperäisen videon, jossa näytettiin, millaisin ottein mikrosementti levitetään. Sen jälkeen seurasi pieni kierros ympäri koulua, millaista jälkeä pitää ja ei pidä syntyä.
Se torstainen ensilevitys näytti jotakuinkin kamalalta: mikrosementtiä oli käytetty alkuvaiheessa säästeliäästi ja loppuvaiheessa ronskimmalla otteella, joten lattiassa oli selkeä väriero. Javi lohdutti, että kyllä raju raja piiloon saadaan, jos toisella kierroksella vaan muistetaan pitää maltti mielessä ja ote pienenä ja hellänä. Liike lähtee ranteesta ja massa levitetään pienellä liikkeellä suoria linjoja välttäen. Pientä, kevyttä s-liikettä, sitä haetaan.
Parhaamme teimme ja lopputulos on nähtävissä maanantaina. Pelottaa ja jännittää jo etukäteen.
Espanjaa olen yrittänyt opiskella omin nokin aina, kun aikaa suinkin on. Olen opiskellut netissä, tavannut hankkimiani sanakirjoja, kuunnellut espanjankielistä musiikkia ja selaillut espanjankielisiä sisustuslehtiä. Puhuminen jännittää, mutta onneksi ympäristö on ymmärtäväinen! Maria, rouva, jonka luona asun, jaksaa kärsivällisesti kuunnella mongerrustani. Elämäänsä helpottaakseen hän on toki asentanut puhelimeensa kääntäjän. Hänen suomenkielentaitonsa on kohta parempi kuin minun espanjantaitoni.