Tyhjän paperin kammoa

Aloitin blogikirjoittamisen huhti-toukokuun taitteessa. Pikkupakosta: lähdin opiskelemaan Espanjaan ja opinnot oli helpoin todentaa bloggaamalla. Varsin uskollisesti todentamiskäskyä myös noudatin, kuukauden aikana syntyi kymmenkunta tekstiä. Aihepiirit vaihtelivat opinnoista kulttuuriin ja ruuasta itsetutkiskeluun.
Kesäksi kirjoittelu hiljeni, työkiireiksikin hiljaiseloa voisi nimittää. Tai kirjoittajan tulpaksi, tyhjän paperin kammoksi. Runoja syntyi kesälläkin, mutta rohkeus julkaista niitä blogissa uupui.
Syksy toi muassaan uusia ajatuksia: Varkauden Teatteri lanseerasi nuorille suunnatun Tähtibloggari-kilpailun. Koska en ole varreltani enää niin nuori, en voi osallistua itse kilpailuun, mutta yhteistyötä teatterin kanssa halusin kovasti tehdä. Lähestyin teatterin väkeä ja nyt Remonttiprinsessa osallistuu omalla keski-ikäisellä panoksellaan teatteriaiheiseenkin bloggaamiseen.
En ankkuroi itseäni tiukasti mihinkään aihepiiriin, vaan sivuan blogeissani kaikkea remontoinnista opiskeluun ja teatterista/kulttuurista yrittäjyyteen. Ensimmäinen teatteria sivuava blogi ilmestyi muutama viikko sitten. Jatkossa yritän koluta teatteritaloa kellarista ullakolle ja tehdä havaintoja  vähän kaikesta. Ja enemmästäkin.
Elokuussa aloittamistani talonrakentajaopinnoista riittänee myös raportoitavaa. Mielessä pyörii sangen sapekasta sanottavaa hallintohimmeleistä, opintouudistuksista ja sukupolvien välisistä kuiluista. Hion aatoksiani hiukkasen, ettei tule liian railakkaasti asioita ilmaistua. Mutta vartokaa, ystävät, vartokaa!
Sisustaja-verhoilijan ammatista ja sen mukanaan tuomista yrittäjyysajatuksista irronnee asiaa myös. Nuorkauppakamarin keväällä käynnistämä Sata uutta leijonaa -yritysideakilpailu on täydessä vauhdissa. Olen kilpailussa mukana omalla pikkupanoksellani, ja mikäli kisaveikkoseni suinkin sallivat, kerron yrityskuulumisista myös tällä areenalla.
Itse kirjoittamisestakin saatan kirjoittaa. Joskus blogiin saattaa ilmestyä runo, joskus pelkkä valokuva, joskus kaikkea mahdollista. Tekstin pituus ja laatu riippuu täysin siitä, miten hyvin pystyn tyhjän paperin kammoni voittamaan.