Peloton

Tiedän, mitä tarvitsen, mitä haluan.

Olen ansainnut kaiken kovalla työllä,

luopumisellakin.

En pelkää.

Olen käynyt läpi kaiken, 

siksi uskon vain minuun.

Puhun paljon, avaudunkin, 

mutta en luota, 

en anna rakastaa, 

en riipu enkä ripustaudu.

En halua menettää itseäni

kenenkään vuoksi, tähden.

Mutta minä voin rakastaa, osaan, 

ja minun rakkauteni on samanlaista 

kuin minä itse

 – pelotonta, itsenäistä, tunnetta täynnä.

Kun rakastun,

se kestää kuin elämä.

Minä en riko lupaustani rakastaa.

Ja se repii minut kahtia:

haluan antaa kaikkeni sinulle,

mutta en menettää itseäni.

Minua pelottaa, että kompastun,

johonkin sellaiseen,

joka ei ymmärrä minua, 

anna minulle tilaa;

että minusta

tulee riippuvainen, 

että menetän minut. 

Ja silti haluan antaa itseni

sinulle kokonaan.

Ole minun elämäni,

elämääni,

kulje kanssani samaa polkua, 

taistele kanssani tuulimyllyjä vastaan.

Pelkään, ja kuitenkaan en.

Järki sanoo "juokse, juokse", 

sydän sanoo "jää". 

En tarvitse ketään, ja silti olet kaikki. 

Olen kokonainen,

mutta vain sinä täytät minut. 

Antaudun, etkö huomaa, 

valkoista lippua heilutan. 

Minua on vaikea rakastaa, 

mutta olen sen arvoinen. 

Panssarini on reikiä täynnä, 

viet minulta itsekontrollin, 

olen suojaton, 

turvaa vailla.

Ja silti en, 

jos sanot, etten menetä minua. 

Auta minua oleman pehmeä, 

auta minua olemaan luja, 

höyhen ja timantti.