Kauhea nainen

Ripustat pyykit väärin. 

Viikkaat kuivat väärin.

Tiskaat väärin.

Siivoat väärin. 

Pukeudut väärin.

Kamalat huonekalut. 

Hirveä musiikkimaku. 

Typeriä elokuvia sulla. 

Silti muutettiin yhteen. 

Kauhea nainen tuli taloon. 

Pikkuhiljaa sinusta tuli minulle Ken,

muovinen hymy huulilla, 

siistit farkut ja kauluspaita, 

perheautolla Prismaan ja takaisin.

Sisäinen He-Man puree hammasta, 

kunnes yhtenä lauantaina

juo yhden kaljan liikaa.

Kauhea nainen muuttaa pois

seuraavana sunnuntaina,

sinulle jää tyhjä kaksio

täynnä mahdollisuuksia. 

* * * * * 

Minut on kirjoitettu väärään tarinaan.

Olipa kerran ei päättynyt

niinkuin halusin,

he elivät elämänsä

onnellisina loppuun asti -lauseeseen.

Ei ole hyvää haltiatarta,

kaunista prinsessaa, 

prinssiä valkoisella ratsulla,

vain yksinäinen noita-akka

pataansa hämmentää.

Sillä sammakko suuteli prinsessaa,

tyttö noita-akaksi muuttui. 

Hän takaisin prinssessaksi palaa, 

jos yksisarviseksi taiottu prinssi

häntä suutelee.

Elämäni on

yhtä väärää tarinaa,

se onnellinen loppu puuttuu. 

Mutta ei sellaista ole olemassakaan, 

”he elivät onnellisina ikuisesti” -satua.

Elämässä on

ylämäkeä ja alamäkeä,

loivempaa ja jyrkempää.

Jyrkänteitä.

Tiiliseiniä.

Kulisseja. 

"He elivät elämänsä loppuun saakka” -satuun voisi uskoakin. 

Joka sekin on ajoittain vaikeaa.

* * * * *

Ei ole samantekevää,

mitä rakkaillemme sanomme.

Aamupalapöydässä,

päivän tohinoissa,

raskaan työpäivän jälkeen,

maate mennessä.

Sillä entä jos?

Siksi tänään, nyt ja aina,

olet minulle rakas.

Silloinkin olet,

kun kiukustut,

suutut ja huudatkin sen,

et se ihana ja lämmin ja rakastava ole.

Tai jos minä. 

* * * * * 

Nyt alkoi Parisuhteen Hullut Päivät, 

tulisia suudelmia ja kahdenkeskistä aikaa.

Rikotaan arjen rutiinit,

tehdään tiistaina se,

mikä aina jätetään lauantaihin.

Ja tehdään silloin taas. 

Vedetään parisuhteen överit,

kaikki vähän yli:

liikaa ihan kaikkea, 

kosketuksia, 

seksiä, 

pussataan niin että lotina käy.

Sanotaan kaikki ja vieläkin enemmän,

kuunnellaan ja ollaan liki, 

hiplaillaan ja hierotaan, 

ollaan sohvalla varpaat vastakkain. 

Keksitään hassuja lempinimiä, 

hanipöö ja hunajakani vaikka, 

jätetään viesti jääkaapin oveen, 

luvataan, että illalla sitten

- ja aamulla uudestaan... 

Istutaan sylikkän puistonpenkillä, 

sormet sormien lomassa, 

sillä tavalla ihanan ällösti

silmiin tuijotetaan. 

Illalla peiton alla

lämmitetään nenää navassa, 

kokeillaan kutiammeko vielä

samasta kohtaa kuin silloin ennen. 

Ja ne Parisuhteen Hullut Päivät

kestävät tästä illasta eteenpäin

niin pitkään kuin rakkautta riittää, 

joka aamu uudestaan.

 

* * * * * 

Ikikiitollinen olen siitä, että

vanha suola ei janota,

sinusta meni maku ihan kokonaan, 

niin epätoivoinen en ole

ja yksinäisyyttä pelkää,

että samaan vankilaan kaipaisin, 

samoihin kahleisiin, 

saman syyttäjän syytettäväksi, 

tuomarin tuomittavaksi,

teilaajan teilattavaksi, 

pyövelin mestattavaksi.

Ikikiitollinen olen siitä, että

vaihtaa halusit, 

päivitetympään malliin, 

neitseelliseen ja tutkimattomaan kuitenkin, tavallaan. 

Sinun vallanhimosi on

minun pelastukseni. 

Vapaus maistuu makealta, 

hunajaa se on huulillani, 

vaikka yksin olisin elämäni loppuun asti.

* * * * *

Olin hetken säröillä,

vähän kauemmin sirpaleina,

sitten elämän ahjossa uudeksi sulin.

Lasia en ole,

en rautaa,

olen jotain paljon lujempaa.

En minä rikki mene, enää.

Kiveniskun otan vastaan, vaan en halkea.

Taivun, vaan en murru. 

Vahvempi olen ja silti pehmeä, 

lämmin syli sinun siihen tulla.