Let's talk about sex, baby
Hyvä aasinsilta se ainakin on. Seksiin. Tabuun. Aiheeseen, josta saa puhua vain pimeässä, hiljaa ja tarkoin valikoiduin sanoin, ettei hirviö herää ja Pandoran lipas aukea.
Tabuista tabuin aihe on naisen seksuaalisuus, halu, rohkeus sanoa, mitä toivoo ja haluaa, seksin huonous ja sen puute, naisnäkökulmasta. Erehdyppäs sanomaan, ääneen, julkisesti ja vielä somessa, että mieli tekee, kovastikin, niin heti kolisee törkyä virtuaalipostilaatikkoon. Pahimpia ovat suorat ehdotukset ukkomiehiltä.
Näin #metoo-aikana saa olla varovainen muutenkin. (Puolituhma) leikinlasku ja sanailu, flirttikin, on kuolemassa sukupuuttoon, koska kaikki tulkitaan seksuaaliseksi häirinnäksi ja ahdisteluksi. Suomalaiset eivät edes osaa flirttailla, saati tehdä sitä kauniisti, anteeksi vaan.
Katsoin taannoin Simpauttaja-elokuvan pohjatyöksi Varkauden Teatterin tulevalle ensi-illalle. Heikki Turusen kirjan Simpauttajakin nosti niskakarvat pystyyn, mutta elokuvan "naistenmies" ja etenkin elokuvan antama naiskuva se vasta vastenmielinen onkin. Ahti Kuoppala oli ja on hy-vä Simpauttajana, erinomainen oikeastaan, näyttelijäntyöstä vastenmielisyydessä ei ole kyse. (Tosin Ville-Veikko täyttää ne Kuoppalan saappaat taatusti. Herrasmieshuijareissa hän on niin namu. Anteeksi seksistiseksi tulkittava ilmaus, mutta ko. sana sopii paremmin aihepiiriin kuin adjektiivi "oivallinen".)
Vastenmielisyyden tunteen minussa synnyttää elokuvan suhtautuminen naisiin. Simpauttaja on kyvytön ottamaan vastuun teoistaan, mutta sitäkin etovampaa on miesten tapa puhua naisista, kohdella heitä, katsoa. Asenne on syvältä Itä-Suomen suomudista kaiveltu, mustaa, likaista ja rumaa.
Surullisinta on se, että elokuvan asenneilmapiiri elää edelleen. Vielä tänäänkin aikuisilla miehillä on otsaa huudella teinitytöille ja naisille törkeyksiä, tuntemattomillekin. Miten puhutaan omalle puolisolle, tyttärelle, äidille, jos tuntematontakaan ei naisena, ihmisenä kunnioiteta?
Olen kasvanut patriarkkaalisessa, superestoisessa ilmapiirissä, Simpauttajan hengessä. Ja kapinoin sitä vastaan. Silloin, nyt, ikuisesti.
Parisuhdekokemukseni eivät ole tehneet minusta miesvihaajaa. Kitkerän, katkeran ja happaman, välillä hyvinkin etikkaisen, vihaisenkin ajoittain, mutta ei miesvihaajaa.
Pidän miehistä, rakastankin joitakuita, ystävänä suurinta osaa, yhtä ehkä pikkuisen enemmän. Olen umpihetero, näillä tietämyksin.
Pidän seksistäkin, ja kovastipaljon pidänkin. Niin kovastipaljon, etten tyydy mihinkään nopeasti hutaistuun pikapanoon baarin vessassa. Ei ole mun juttu, ollut ikinä. Seksi menee minulla tunteisiin, aina. Se yhdenillan janipetteri jää mieleen kummittelemaan siinä määrin, ettei sellaisia pokailla yhtenään. Tulee pään sisällä tungosta muuten.
Minä uskon ajatukseen, että jokainen seksikumppani ottaa palan sinusta. Haluan olla kokonainen, siksi en avaa kukkastani joka mehiläiselle, enää. Kuinka monta kumppania itsekullakin on ollut tai on, se ei kuulu minulle. Minun mieshistoriani on minun asiani, ja avaudun siitä vain, jos katson sen parisuhteeni kannalta järkeväksi. Sekin virhe on tehty, että kerroin kaiken, koko historian. Joka (siinäkään vaiheessa) ei ollut Sinuhen mittainen. Ongelmiahan siitä avoimuudesta tuli, isoja.
Selväksi tehtäköön myös se, että en ole yhtään sen parempi saati huonompi ihminen, vaikka puhun seksistä ääneen, tai kirjoitan. Seksistä, naisen tarpeista, halusta, oikeudesta niihin. Rasvaiset vitsit, vihjailut, kikkelikuvat, sanamuunnokset, pornovideot, kaikki ne on palautteena koettu jo, kiitos vaan. En kaipaa enkä tarvitse sellaisia. Asiallista puhetta seksistä, estoista vapaata keskustelua, sitä minä odotan.
Pystyttekö siihen?
Let's talk about sex, baby.
Let's talk about you and me.
Let's talk about all the good things
and all the bad things that may be...
* * * * *
Ei se seksi sellaista ole,
mitä roskaromaaneissa kirjoitetaan,
eikä rakkaus, minulle sanottiin.
Seksi on päälle könyämistä,
pisto, kasto ja ravistus, minulle sanottiin.
Me ollaan yhdessä, ei olla erottu,
vaikka mikä ois, minulle sanottiin.
Rakkaus on sitä, että ollaan,
vaikka ei haluta olla,
kun on päätetty ja on sanottu tahdon, minulle sanottiin.
Tyydy vähempään, minulle sanottiin.
Ei, en tyydy.
Harlekiinirakkaus on mahdollista,
kipinät ja ilotulitus,
taivaallinen seksi,
minä tiedän, olen kokenut sen.
Tulitus ja keskitys ei kestänyt kauan,
mutta sitä oli, ja se oli hyvää.
Siksi minä en tyydy johonkuhun,
joka edes pikkuisen välittää.
Minä odotan
rynnäkköä,
piiritystä,
täydellistä antautumista,
rauhaa ja jälleenrakennusta.
* * * * *
Minä en uhraa aikaani
puolivillaiseen hydrauliikkaan,
en enää.
Jos otsalumpioiden synkronit
eivät kohtaa, kaiken muun voi unohtaa.
Silloin seksi on vain
ähellystä,
hermopäätteiden yhtymistä,
eritteiden vaihtoa,
hikistä huseeraamista pimeässä.
Haluan paljon enemmän,
olla rakettitiedettä,
avaruusteknologiaa,
insinööriosaamisen taidonnäyte.
* * * * *
Aina vääränlainen,
itselleni eniten.
Entäpä jos
haaveilija,
taivaanrannanmaalari,
flirtti,
kainovieno,
ujo,
äänekäs,
hellä,
raju,
uuttera,
laiska,
feminiini,
maskuliini,
lähetyssaarnaaja,
domina,
enkeli,
perkele,
madonna,
huora,
kaikki?
Enää en.
* * * * *
Älä hyvä mies luule, että sinua poikaystäväksi vonkaan.
Älä pelkää, että edes seksiä sinulta
vailla olen,
vaikka se viimeisin olet,
aikojen takaa sekin.
Ei minulla mitään sitä vastaan olisi,
jos haluaisit, eikä minulla ketään olisi,
eikä sinulla,
mutta ystävää minä vailla olen,
ajatusten jakajaa,
päivitettyä mies-minä-mies -sanakirjaa.
Vaaraton olen,
silti minua kavahdat,
vaikenet kuoliaaksi.
Älä pelkää, en minä enää.
Lupaan.
* * * * *
Ymmärsin tänään,
että olet vain hormonihuuruinen kolli,
ehkä pikkuisen ihastunut,
mutta varma helposta saaliista.
Minun tunteideni voima
on rajuudessaan sinulle liikaa, pelottavaa,
kun itse olet vain kuori,
vailla intohimoa.
Nuoruutesi takia
henkisestä lompakostasi ei ole antaa,
niin pienellä pohjakassalla,
näin isosta takaisin.
Halusit vain saada.
Kun se ei ollut enää uutta ja jännittävää,
ja kun minä vielä vaadin enemmän, useammin,
syvemmin,
vedit pakin päälle, kaasutit karkuun.
Älä huoli, olet ylipäästy nyt,
ja lupaan nostaa tasoa.
En kaltaiseesi enää sorru,
keskenkasvuiseen broileriin,
joka ei tiedä pelkääkö vai himoaako.
Sinun ongelmasi on rohkeuden puute.
Nuoruuden vimmalla ja voimalla
tulet iholle, jaksat ja jaksat,
mutta henkinen pääomasi
ei riitä enempään.
* * * * *
Annan ymmärtää,
vaan en ymmärrä antaa.
Joskus olen ymmärtänyt,
ihan vain siksi,
etten tohtinut kesken leikin kieltäytyäkään,
siksi, kun toinen halusi,
ja minäkin ensin, mutta sitten en enää niin,
mutta sen toisen halun vuoksi kuitenkin.
Itse jäin vaille todella hyvää silloin,
ihan hyvää ehkä sain,
välttävää varmasti,
epätyydyttävää pääosin,
itseäni kohtaan epäkunnioittavaa aina.
Enää en sillä tavalla
itseäni myy,
rakkautta kerjää,
hyväksyntää,
läheisyyttä,
edes jotain.
En käänteistä sääliseksiä halua,
olla liki itsekunioitukseni kustannuksella.
* * * * *
Hitaasti vai rajusti?
Esileikillä vai ilman?
Oraalilla maaliin vai penetraatioonko asti?
Huipulle yksin vai kaksin,
yhden kerran vai kolmesti?
Yhdessä nauttien vai itsekkäästi perille?
Kamasutraa ja kuusysiä vai lähetyssaarnaajaa?
Antaja, ottaja vai molempia?
Ehditäänkö eteistä pitemmälle,
edes kenkiä jalasta
vai sängyssä saunan jälkeen kello 21?
Käsiraudat ja patteriakrobatiaa
vai yllätyksetöntä ja vakavaa?
Äänen kanssa vai hys-hys?
Kännissä vai selvin päin?
Kynsin-hampain vai hanskat kädessä?
Paratiisikaniseksi vai parisuhdeseksi?
Eritteiden vaihtoa vauhdilla
vai suihkun kautta?
Pakko-orgasmi vai läheltä-pitikin-on-ihan-hyvä?
Pyhää ja kaunista vai Fifty shades of grey?
* * * * *
Kommentit
Lähetä kommentti